heinäkuuta etsimässä

storytime soon!

2012-03-04T16:34:00.000+02:00

1 tunti 32 minuuttia, että Teatrian ovet aukeaa.

Eilen näky jopa kymppiuutisissa, että Nightwishillä on vuosisadan show tulossa, eipystyoottaa! Parhautta!

Me rasisteina

2012-02-29T13:57:00.002+02:00

Ja jos nyt ei tule trollausta kommentteihin, niin ei sitten koskaan.

Rasismiin tai ainakin perustelemattomaan, ei-pitkälleajateltuun ja stereotyyppiseen napinaan törmää joka päivä. Milloin joku persu (aijai, olen rasisti, käytin sanaa persu) perustaa omasta mielestään asiallisen ryhmän nimeltä Mannet kuriin ja milloin Jani Toivola saa taas kuulla tuplavähemmistöisyydestään ja vetää palkokasveja hengitysteihinsä.

Ihmisten ajatellaan ~~jenkkikeskeisesti~~ jakautuvan kahteen leiriin: kaikenkarvaisuutta kannattavat liberaalit ja heidän vastarykmenttinsä konservatiivit. Tuo sekava sössö selittyy ehkä helpoiten tällä konservatiivien kuvalla, jonka totuusarvosta voi olla montaa mieltä.

Ja koska tuo lätkä kirkuu nyt niin äänekkäästi sanomaa, jotka en allekirjoita ollenkaan, niin väitänpä sille vastaan :D

Miksei ateisti kunnioittaisi kristinuskoa? Kristinuskossahan on hienot periaatteet; elämän kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Uskon, ettei käsien ristimisellä ja höpisemisellä ole elämän menestyksen kannalta mitään merkitystä, mutta ei se tarkoita, ettenkö arvostaisi niitä, joille kristinusko merkitsee jotain. (siitä kohta tosi hämmentävä esimerkki)

Kaikista vaikein noista on tuo sananvapaus, johon palataan melkein joka ruudussa. Missä asioissa on vain mielipiteitä ja mikä taas on sellainen, jossa toinen on oikeassa, toinen väärässä? Otetaan vaikka tämä oikeasti tosi hämmentävä blogi. En vaan osaa käyttää siitä muuta sanaa.

Kirjoittaja on 16-vuotias uskovainen poika, joka väittää uskon pystyvän "eheyttämään" homosta heteron. Hän ei missään nimessä ole homoja vastaan, vaan hyväksyy kaikenlaiset ihmiset, kertoo vain omista kokemuksistaan ja rohkaisee ihmisiä ottamaan vastaan Jeesuksen parantavan ja auttavan voiman. Kaikissa homouteen liittyvissä teksteissä on paljon törkeitä kommentteja siitä, mikä urpo poika on uskoessaan tuollaiseen.

Ainakin kommentoijat tekevät väärin laukoessaan omaa mielipidettään niin julmalla tavalla, vaikka onhan se vaikkapa ateistin mielestä höttöistä väittää, että jokin ateistille olemassaolematon olio vaihtaisi seksuaalisuutta. Hyi, pelottavaltahan se noin sanottuna kuulostaa. Ja kai tiedekin sen osoittaa, että homous tai heterous tai mikä vaan suuntautuminen johtuu biologisista seikoista, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Onko tyyppi siis väärässä? Ei ainakaan omasta mielestään. En uskalla vastata, mutta mitä sie ajattelet?

Mielipide vai väärässä olemista? :
- Maahanmuuton sokea vastustaminen
- Homojen syrjiminen
- Romanien yleistäminen laiskoiksi varkaiksi
- ILO-sopimuksen vastustaminen
- Turkistarhaamisen vastustaminen
- Kasvissyönnin torppaaminen

Ei kaikkea perustelematonta ja loukkaavaa tarvitse ottaa vastaan ja todesta pelkästään sananvapauden takia, kyllä jossain menee raja. Suomessa saa haukkua paljon mieluummin kuin kehua, eikä kukaan uskalla pistää loppua jatkuvalle rasistiselle nalkutukselle.

Jos suvaittaisiin kaikki, niin olisiko helpompaa? Pitäisikö suvaita nekin, jotka eivät suvaitse kaikkea?

Öö, jatkan Lostin tuijottelua ja unohdan vaikeat aiheet. Nyt ne on teidän kiusana.

Cervia, Italia

2012-02-26T10:59:00.001+02:00

Edelleen näitä makaan-sängyn-pohjalla-ja-lutkutan-kurkkupastilleja-postauksia, mutta minkäs teet kun ei muuhun pysty. Onneksi mieltä lämmittää torstaina pidetty rehtorin puhuttelu - jep, luit oikein. Rehtori kutsui minut ja kolme muuta kansliaan "keskustelemaan", mikä osoittautukin siksi, että me päästään projektimatkalla Italiaan huhtikuussa! Vau, olen aina halunnut käydä Italiassa keväällä.

Siellä se Cervia on... kai, voihan se olla pikkuinen kyläpahanen sisämaassa lehmien, peltojen ja ydinvoimaloiden keskellä, mutta toivon tosiaan, että se olisi tuo rantakaupunki!

Toisaalta tästä lentelystä alkaa tulla jo huono omatunto. Lupailin itselleni, etten osta tänä vuonna yhtään lentolippuja, mutta minkä sille mahtaa, jos joku ostaa ne minulle.

Räpläsin vähän tuon ulkoasun kanssa, koska pari pölyistä vanhaa rakennusta olivat aika ikävystyttäviä, vaikka toinen niistä tönöttääkin meidän pihalla. Tästä uudesta bannerista tykkään paljon enemmän.

big white girl make you bite your

2012-02-24T21:46:00.000+02:00

Kipeänä on aika ärsyttävää, kun tahti on flunssa per viikko, mutta toivottavasti nämä tautipäivät nyt hellittää ja pääsen intoilemaan Nightwishin keikasta, joka on viikon päästä! Sunnuntaina, hurjaa, repeän liitoksista! (niin mikä masennuskausi). Muutenkin Ouluun pääsy laittaa sukat jaloissa pyörimään vai niinkös sitä sanotaan, koska olen ollut Inarissa aika lailla jumahtanut ja elämään on kuulunut muheva sekoitus väsymystä, koulua, turhautumista, pimeää ulkona, pimeää sisällä ja erakoitumista ja yleistä kyllästymistä kaikkeen. Valitusta, yayy, mutta kyllä kuumeiselta voi odottaa vähän höpöä ulosantia.

Ja sellaiseen typeräilyyn kuuluu vaikkapa musiikki, josta siskoni on saanut kärsiä. Meidän ikuisen musiikkikammotussodan uusimmat aseet on minun puolelta nämä:

Elle taas luottaa näihin:

Myönnetään, aseeni ovat pelkkiä vesileluja verrattuna noihin Ellen konekivääritykäreihin. Tai pitää kai pasifistisesti sanoa, että vesikonnareihin. Rakastuin The Smithsiin, Elle vihaa edelleen dubsteppiä.

Tr00-nörtillä on nyt ihan liian kiire mennä nukkumaan, että ehtii simsseilemään koko huomisen ja saa kirjoitettua sitten vähän Tuomas Holopaisesta (kouluun) ja verkkoon ajautuvista valkoisista ruumiista (pöytälaatikkoon). There is a light that never goes out.

is meat murder?

2012-02-20T17:33:00.003+02:00

Haloou, onpa ollut aika tosi tylsä päivä, yngf, vielä neljä päivää viikossa jäljellä. Mutta en mie sitä meinannut valittaa vaan jotain aivan muuta. Olen nimittäin onnistunut jossain jo yli 50 päivää paria retkahdusta lukuun ottamatta.

Tämä herkku tässä on jäänyt pois syömälistoiltani melkein kokonaan. Olen lähtenyt mukaan siskoni ja parin muun kaverini harrastamaan "erädieettiin", (nimen vedin hatusta:D) jossa nauta, possu ja lammas ynnä muut kaupasta raijatut lihat jätetään pois ja syödään vain niitä, mitä metsästä saa. Tonnikalaa tai kirjolohtakaan en kyllä mielelläni maistele, tonnikala on oikeasti sellainen, jota ei sukupuuttouhan takia kenenkään, ei kenenkään tarvitsisi syödä. Kalalajeja riittää maapallolla, joten yhden voi ihan hyvin jättää pois. Onhan se hyvää pizzan päällä, mutta tonnikala on ekosysteeminsä merkittävin suuri saalistaja ja sen häviäminen voi romahduttaa vaikka kuinka pitkiä ravintoketjuja kaikilla eteläisempien leveysasteiden merillä.

En ole niin empaattinen eläinrakastaja, että sanoisin tekeväni tämän, että "söpöt pikku possut ei kärsi". Sama se niille possuille. Mutta tehotuotanto aiheuttaa paljon päästöjä, koska ensin viljelykelpoisilla pelloilla tuotetaan elukoille ruokaa, ja sen saman viljan tms voisi syöttää ihmisillekin. Sitten lihoja kuskaillaan ympäri ämpäri maata tai pahimmillaan maapalloa, mikä aiheuttaa paljon päästöjä. Ja onhan villieläin varmaankin luonnollisemmassa ympäristössä kasvanut kuin navetassa varttunut vasikka. Toisaalta ajattelen itseäni enkä tahdo pumpata itseeni niitä hormoneja, joita eläimille syötetään kasvun tehostamiseksi.

Ja onpa muuten vaikeaa! Olen aina ennen syönyt makkaraa ihan joka välissä ja voisin ilman ongelmia luetella 20 herkullista makkaralaatua, ja oi kinkut ja leikkeleet... ja joulukinkku. En tajua, miten pärjään ensi jouluna, on ehkä pakko sortua, koska joulukinkku on suurin herkku, mitä tiedän. Kanaa en ole vielä pystynyt jättämään pois, koska sekin on niin hyvää, mutta omatunto painaa. Toisaalta vaikka jauhelihakastike soijaversiona maistuu ihan samalta kuin lihaisakin, koska se maku tulee tomaattikastikkeesta ja mausteista eikä siitä lihasta, mun mielestä ainakin. Ja pavut! Ne on aivan loistavia!

Minusta ei saa olla missään asiassa natsi, joten en ole ollut tässä niin ehdoton. Se, että vaan pauhaa jostain aiheesta tai moralisoi toisia on ärsyttävää, eikä kaikkien tarvi olla kasvissyöjiä. Tietenkin se olisi parempi niin, mutta munkin lautaselta löytyy vielä kaikenlaista sellaista, minkä voisi jättää pois, muttakunsevaanonhyvää. Mutta jos on kiinnostunut siitä, miten voisi tehdä pikku palveluksen planeetalle ja vaikka pienille pinkeille possuille, niin testatkaa elää vaikka viikko ilman lihaa tai vaikka ilman sianlihaa. Siihen tottuu yllättävän nopeasti eikä se makkarapakettikaan enää etsiydy hyppysiin muutaman viikon jälkeen.

P.S. Taru! Ei tällaset semikasvissyöjät oo nirsoja, päinvastoin! Mehän syödään kaikkea kesäkurpitsoita ja linssejä ja munakoisoa ja parsaa ja kukkakaalia ja papuja silloin, kun muut vetää perunaa ja ruskeaa kastiketta.

Mutta soijanakkeja ei kyllä saa kurkusta alas. Hyi!

Me ollaan niin wanhoja

2012-02-19T17:20:00.000+02:00

Mutta ensin piti heittää abit pellolta meidän koululta!

Abit olivat taas väsänneet aika häijyn temppuradan tyttöjen pukuhuoneen kautta saliin, siinä välissä minulta ehti revetä housut ja jouduin syömään hernekeittoa, jossa oli lihaa ja naama sai muutenkin mainion huulipuna-permanenttitussikuorrutteen, mutta mikäpä siinä. Me kakkoset tanssittiin abeille Leipuri Hiivaa ja opet Sex Bombia ja muutenkin tuntui hetken, että kyllä Ivalon lukio on kiva, tai ainakin meillä on ihan parhaat penkkariperinteet. Abit karautti jälleen Destian rekalla pakkaseen. Mun mielestä nuo niiden lakanat oli kyllä loistavat!

Sain onneksi jynssättyä lärvin puhtaaksi illan tansseja varten, kivahan se olisi ollut mennä XD ja yhteenkasvaneet kulmat nassuun maalattuna ihmisten eteen, onneksi se lähti ja jopa ilman lakkabensaa. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, kun ykk oli ja pysyi...

ihanat Kalle ja Taru

Loppujen lopuksi tanssit menivät paria pikku sekoamista huolimatta tanssijoilla hyvin eikä minunkaan kieli mennyt juonnoissa pahemmin solmuun, mitä nyt perjantain vanhainkodin näytöksessä unohdin yhden luokkalaisen nimen, uips. Sitten tajusinkin ottaa viimeiseen näytökseen lunttilapun mukaan ja se helpotti kummasti. Äitiltä moni kysyi, missä kampaajalla Sunna kävi, enkä ollut käynyt kampaajalla ollenkaan, vaan kaveri laittoi hiukset. Että Kaisu, you did it like a boss! Yay!

Tanssahtelun jälkeen käytiin syömässä yhdessä ja mietittiin, miten hampurilainen pitää syödä haarukalla ja veitsellä. Illalla koko remmi suhasi Saariselälle jatkoilemaan ja ne pilheet oli parhaat! Kamerakin toimii vielä, vaikka kävin pimeässä saunassa vaatteet päällä ottamassa videota, öö? Ehkä se sillon oli hyvä idea?

Taru... tai sitten joku muu.

Ja vaikka oli parasta, niin tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ihaninta, mitä voin tehdä, on löllöillä kotona.

ps Espanjan kuuntelusta monivalinnat 24/25! Me alegrooooo, genial!

Aurinkojuhlaa

2012-02-12T13:38:00.002+02:00

Kun lähdin Espanjaan, ajattelin että so loooong Suomi, ja kun tulin sieltä, ajattelin että hell jea Suomi, tai ainakin Inari. Nytkin Partakossa on niin kaunista, etten vaihtaisi tuota maisemaa mihinkään (tällä hetkellä). Eilen kävin laittamassa isän kanssa juomukset ja vaikka jäätä sai hakata niin, että tänään selkä on ihan täysin jumissa, niin oli siellä hienoa. Inarijärvi on jonkun mielestä ehkä iso, armoton ja vaarallinen, mutta minusta se on kotoisa. Petollinen ehkä, koska jäihin tippuu aina vähän väliä huolimatonta porukkaa, mutta jos sitä tuntee edes vähän, niin siellä uskaltaa liikkua. Jännää, miten tässä 17 vuodessa on jo ehtinyt imeä jonkin verran perimätietoa kalapaikoista ja talvisulista, mutta moninkertaisesti on mennyt ohi korvien, kun olen ollut kiinnostunut ihan jostain muusta. Nyt vasta viimeisten kuukausien aikana on alkanut kiinnostaa oikeasti tämän seudun luonto ja miten tuolla liikutaan niin, että varmasti pärjää. Vaikka muutan täältä pois ja varmaan joiksikin ajoiksi tosi kauas, niin ei se lähde mihinkään, että olen kotoisin pikkuruisesta kylästä Inarijärven pohjoispuolelta.

Ja se filosofiasta! Ensi viikolla on penkkarit, vanhat ja espanjan kuuntelu, ja kuin vastauksena siihen, että on tulossa unohtumaton viikko (viikonloppu:''D) sain jostain taas flunssan! fglöjadfögj en tajua, en saa Espanjassa edes pikku kurkkukipua mutta täällä melkein joka toinen viikko on joku köhä tai kuume tai nuha. Plää. Eilen sain vielä jääsahaltakin tällin naamaan, koska se tökkäsi kesken sahaamisen ja iskin nenän siihen. Jeshh, nyt ylähuuli on turvonnut ja näytän troo jääkiekkoilijalta, jolla on pari kiloa nuuskaa huulessa. Toivottavasti se paranee, ennen kuin on torstai...

Tämä jakso on kyllä ihan karsea. Onneksi se ei ole enää kuin 7 viikkoa ja se on hyvästit sillekin, lukion paras puoli on minusta just tämä jaksosysteemi, koska kun kyllästyy yhteen lukujärjestykseen, siitä pääsee nopeasti eroon. Koko lukiosta pääsee kohta nopeasti eroon. Asiaa! Kyllästyn aina yhteen paikkaan nopeasti, ja sen takia onkin mahtavaa asua kahdessa kodissa, mutta aina samojen ihmisten kanssa. En varmaan koskaan totu asumaan yhdessä paikassa, toivottavasti ei tarvi tottuakaan!

Yritän huuhtoa kuumeen pois norjalaisella sokerimehulla. 1,5 kiloa sokeria per litra mehua, ravintoarvot kohallaan ja sillee... ja Game of Thrones on tuossa hommassa myös loistava. Aurinkoista sunnuntaita just sulle! Kraa!

kohtavanha

2012-02-09T14:34:00.000+02:00

Terve ja hui! En sano tätä ikäkriisiksi, mutta kylläpäs tuli hassu tunne, kun abit katosi lukiolta. Nyt me ollaan nähty kaksien abien lähtevän, eli... jessus, me ollaan ite abeja. Aikas hullua, kun lukion alottamisesta on vasta vähän päälle vuosi. Toisaalta tämä tapahtui jo viime vuonna, kun kaikki kakkoset sairastui ruokamyrkytykseen vanhojen ruokailun pöperöistä, hähhähhää! Toivottavasti meillä on parempi kohtalo!

Koska vanhat tulee ja vaikka olen pelkkä "kurja" juontaja, niin pitää yrittää saada juonnot kasaan. Helpompaa tämä on kuitenkin kuin oman tanssin harjottelu ja siitä tappelu, tai harkkojen katselun perusteella osa tansseista. Kampaustakin testailtiin Kaisun kanssa, vaikka sen koira yrittikin näykkiä ja kynsiä meitä jatkuvasti.

Hyy, näytän Karjalan kunnaiden Arjalta. Aika saavutus kammottavuudessaan! Ja kaljurottakin musta on tullut, mutta se loppuu kyllä kohta, koska hiukset pittää värjätä.

Jos ei muusta huomaa, että lukio loppuu joskus, niin siitä, että eka yo-kuunteluni on alle viikon päästä! Y ESTABA SEGURA QUE NO SABIA NADA pero ahora estoy más calma, porque hice una comprensión oral de la selectividad para practicar y tuve 90 puntos de 90, jaja! Y ya no tengo estrés, syteen tai saveen.

Koeviikko oli helppo ja hyvin se meni, ei ollut kuin kolme koetta, tai oikeastaan kaks ja puoli. Bilsasta sain kympin, enkusta 9½ ja matikasta seiskan, ei se hyvin menny, mutta läpi kuitenkin. Tässä jaksossa onkin kaikkea erittäin hilpeää, kuten kaksi Suomen historiaa koskevaa kurssia, nukahdan jo ajatuksesta.

Oonko ainoa, jota ei vanhoissa kiinnosta ne tanssit tai se pölöttäminen, vaan lähinnä ruokailu (ja jatkot)? :''D

derivaatan sijaistoiminto eli haaste

2012-01-31T20:51:00.000+02:00

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa omistaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

Pöllin tuon haasteen Rilsiltä vaikka se ei sitä mulle antanut. Buahaha. Ja ehkä on liioittelua, että kaikki maailman rahat, mutta jos sitä kuitenkin nyt riittäisi reippaasti, niin tällä hetkellä tuntuisin, että ostaisin ~~lukion tuohon viereen, ettei tarvi taapertaa pakkasessa~~ tällatteista:

1:

Asuntoauto! Ja hieno sellanen. Ja joka kulkis jollain muulla kuin bensalla, niin että jatkaisin ikuista road trippiäni vielä silloinkin, kun öljy olisi loppunut koko maan ääristä. Asuntoon kyllästyisin alta aikayksikön enkä edes tiedä, millaisen haluaisin ja minne, mutta tuo. (Vihaan sisustamista, tai no, viha on ärsyttävä sana. Ehkä enemmänkin en ymmärrä siitä mitään eikä se kiinnosta. Kirjapinot lattialla ja MCR seinällä on ihan riittävä sisustus.)

2.

Kaikki maailman fantasia- ja scifikirjat, päälle vähän kielitiedettä, karttakirjoja ja kaikennäköistä muutakin tarpeellista. Hakusanana oli neverending bookshelf ja sellanen olis aivan huikea.

3. KORRUPTIOTA!

Sillä määrällä rahaa saisin varmasti työpaikan diplomaattina, lisää kannatusta Vihreille, ihmisoikeusjärjestöille vapaammat kädet ja poikaystävän - mutta ei millekään järjestölle, vaan ihan yksityiseen käyttöön :D Olis myös kiva lahjoa lukiotoikkari valmiiksi jo nyt ja täyteen älliä ja kymppejä niin, ettei siellä tarvisi enää istuskella.Yksi mahtava juttu olisi, että ostaisin Lapin Suomen valtiolta ja tekisin koko paikasta kansallispuiston. Elinkeinorakenteen kannalta tappoisku, mutta... nyt ei mietitä sitä.

4.

Hyllyt täyteen erivärisiä ja -kuvioisia ja raitasia ja whatever converseja...eikä päivitys tuohon vaatekaapin kirppu(tori)kasaankaan tekis mitään pahaa.

5. Maailmanympärimatka isossa ja mahtavassa porukassa ja että sais kokeilla kaikkea, mitä on aina halunnut, surffauksesta kiipeilyyn ja sukeltamisesta vaikka pingviinien näkemiseen.

Haastaa en jaksa ketään, koska pitäs tuo matikankirja kait avata. Kumma, miten olen saanut luettua espanjaa, enkkua ja saksaa, mutten sitä! Vastenmielinen kaveri.

memorias parte dos

2012-01-29T20:39:00.003+02:00

Hejsan alla! Kävin Rovaniemellä (ja unohdin kameran ja melkein jäin ralliauton alle, ja nämä olikin sitten hurjimmat tapahtumat, ooo) ja se siitä, univajeen saa monella tavalla. Tunturirallin kuunteleminen koko aamuyön verran on niistä yksi, ja kyllä amikset piti korttelirallistakin huolen. Kiitos amikset, maailmassa on liian vähän desibelejä ilman teitä!

Se Suomen möykkääjistä, nyt siirrytään Espanjaan. Tai no koukataan Los Angelesin kautta, koska Brendon ja Spencer selkeästi haluavat jakaa musikaalisen, loistavan tuotoksensa kanssamme.

Eka kuukausi tuli ja meni ja tutustuin suvun ihaniin lapsiin! Ikävä on noita, olivat aivan ihania ja kekseliäitä ja avoimia ja kaikkea. Vietettiin aurinkoisia päiviä campolla, kuvattiin koppakuoriaisia, koiria ja mufloneita ja ajettiin pyörällä. Kaverit (ei ne vaahtosammuttimen kokoiset) esittely mulle nuorten paikkoja kaupungissa ja istuttiin vaikka kuinka monta iltaa vanhankaupungin palatsin portailla syömässä auringonkukansiemeniä ja puhumassa paskaa. Oi niitä aikoja :D

Tulipa kerran puente lokakuun lopussa. Puente on siis monen päivän viikonloppu, syytä en tiennyt, mutta hauskaa oli! Lähdin hostsiskon ja sen kavereiden kanssa Maldita Nerean konserttiin ja kannatti mennä, vaikken koko bändiä etukäteen tuntenutkaan. Aina Melendiä, Malditaa tai muita espanjalaisia bändejä kuunnellessa tulee ihan tuo viikonloppu mieleen ja ääää. Seuraavana päivänä mentiin piknikille puistoon ja siellä oli valehtelematta ainakin 2000 nuorta juhlimassa oikein olan takaa. Maistoin grillattuja kastanjoita ja ihmettelin, että kuka pystyy juomaan 0,99 sentin kahden litran hinnalla varustettua punaviiniä. Vastaus: jokainen espanjalainen poika.

Tällä kuvalla ei ole muut tarkoitusta kuin muistaa the kauhea mantis religiosaa eli rukoilijasirkkaa, josta mie ja Julia saatiin sellanen paniikkikohtaus, ettei ennen nähty! Sitten, kun otuksen vaarattomuus selvisi, suhtautuminen tuohon petoon muuttui ja menin kuvaamaan sitä. Marga piti minua sen takia vähintään sankarina koko viikonlopun :---D Rukoilijasirkan tuhoksi koitui Rhut, eläinlääkärinäkin työskennellyt täti, joka vaan kylmästi liiskasi sen katuharjalla.

Ai niin, ja vaalensin hiuksia ja leikkasin otsatukan, klassinen "no ku oli tylsää". Hyi, oli muuten karmeat hiukset.

Ja keskiaikamarkkinat! Vaikka se olikin vain luultavasti hölmöille rouville ja turisteille suunnattua roskan ja kiinahalpsiversioiden kaupittelua, niin nautin siitä ihan täysillä, varsinkin, kun pääsin itsekseni kiertelemään ja räpsimään kaikesta kuvia. On vapauttavaa leikkiä turistia, kun suurimman osan ajasta piti leikkiä espanjalaista. Lompakko keveni, ostin vielä viimeisilläkin rahoilla rojua, mutta jäipäs hieno kokemus siitäkin, kun katselin vanhojen linnojen lamppujen syttyvän, väkijoukko mutisi ja kiirehti, suklaa valui leivoksesta sormille ja ilma oli täynnä savua, naakkoja ja kebabin hajua.

Loka- ja marraskuussa tuli syötyä muuten ei-ihan-vapaasta tahdosta ja vieraanvaraisuudesta sellainen määrä possua, että vaikka el cerdo ibérico terveysruokaa olisikin, niin vuosi 2012 menee ihan ilman possua. No ehkä joulukinkun sallin sitten 11 kuukauden päästä, mutta hyi, toistaiseksi ei ole tehnyt tiukkaakaan olla syömättä sikaa. Tai nautaa.

Oii tekis niin mieli tehdä sellaisia oikein kunnon musiikkipostauksia, mutta niistä en tykkäis kuin minä. Samoin on tullut luettua ihan valtavan hyviä kirjoja ja tongittua hyviä (harvinaista) löytöjä kirppikseltä, Inarissa oli leffafestari Skábmagovat ja wanhat lähenee, muistais vaan kirjottaa!

:D Jaan vielä huvituksen suuren lähteen, eli elämäni ekat lesbohaukut viime torstailta! Jokaisen ruutupaitaa ja lökäreitä käyttävän tytön pitää varautua kai siihen, että pojat haluaa näiden vaatekappalaiden käytön vain niille, jotka tiirailee tyttöjä sillä silmällä. Maailmankuvanlaajennusleikkaus tilattu eräille, kiitos.

kuvaton tammikuu

2012-01-27T15:50:00.002+02:00

No sellainen näkyy tästä tammikuusta tulevan! Ei kyllä tapahdukaan mitään muuta kuin koulua, laiskottelua ja muuta äärimmäisen mielenkiintoista (no joo, eilen mulla oli tikka-rescue), joten ei niistä tarvikaan olla kovin upeaa kuvarepertuaaria.

Ja nyt kun kerrankin menen jonnekin, niin jee! Kamera jäi kotiin! Tänään siis busseilen syvään etelään eli Rovaniemelle, käyn siellä Lapin Nuorisofoorumin kokouksessa ja lähden takaisin Inariin, missä pidetään nyt Skábmagovat-filmifestivaalit. Niihinhän kyllä pitäis tulla porukkaa...

(Tikka-rescue tarkoittaa muuten sitä, että eilen meille lensi tikka ikkunaan, ja se pyörtyi niin, että roikkui puusta, joten yritin saada sitä virkoamaan ja siinähän se kätevästi pari tuntia meni! Normipäivä, mm-m.)

Hassua, että isä huomasi nyt vasta, että minua kiinnostaa politiikka. Se oli ressukka ihan järkyttynyt siitä, että "näin epäpoliittisesta perheestä" huolimatta minut on saatu aivopestyä barrikadeille. Hähähää! Tosiasiassahan kymppiuutiset on ollut viimeiset 10 vuotta tekosyy, että saisi olla hereillä vielä vähän pidempään. Nyt lukiossa se on kyllä niin, että joko saa mennä nukkumaan.

Taidanpa uhmata pakkasta 100 metrin verran ja kömpiä sitten Merin kanssa bussiin pitämään ~~nyyttäreitä ja juorukerhoa~~ matkustamaan rauhallisesti. Que tengais un buen finde!

Y sí, me he dado cuenta que ha echo de menos mucho a toda la gente maravillosa en Cáceres, no os puedo olvidar! Os quiero:) Digad me porfa si querais que escriba algo en espanol, vale?

There goes my hero

2012-01-23T17:29:00.000+02:00

Eilen tuli huudettua pikkuveljelle, kun kuulin ensimmäisen kerran äänestysprosentit ja vanha kunnon (not) Väykkä johti Haavistoa monella prosenttiyksiköllä. Pikkujuttukin, autonikkunan auki jättäminen, riitti minulle räyhäämään ressukalle, vaikka ei se sen vika ollut, vaan kurjien prosenttejen. Loppuilta olikin historiallisen hieno: kun ennuste kääntyi pikkiriikkisesti Haaviston puolelle, tajusin, että vau, nyt se tapahtuu.

Haavisto on sankarini monella tapaa. Varmaan useammalla kuin ehdin luetella. Ei idoli tai supersankari, mutta tosiaankin esikuva, enkä oikein keksi, mitä en ihailisi hänessä. Haavisto ei kertaakaan tenteissä haukkunut vastustajiaan, ei räkyttänyt ja pysyi aina rauhallisen positiivisena. Hän oli eilenkin haastatteluissa hymyilevä, mutta piti suuret tunteenosoituksen poissa. Eikä ärähtänyt edes Väyryselle, joka varasti puheenvuoron Haavistolta vielä silloinkin, kun oma peli oli jo menetetty.

Vihreys, vaikka se tässä kampanjassa onkin hieman piilotettu (hyvää taktikointia, muuten), on aina mahtava juttu. Se on arvo, jota toivoisi kaikkien ajattelevan edes jonkin verran, mutta Vihreät ovat aina minulle jonkinlainen tavoite. Hienoa, että osa ihmisistä haluaa ajatella taloudellisen voiton sijaan tai sen kanssa myös toimien vaikutuksia luonnolle. (Tähän väliin on pakko huomauttaa, että ei, Vihreät ei ole vain kaupunkihippien puolue, sellaisten, jotka eivät ole nähneet suojelemiaan eläimiä luonnossa ja syövät kasviksia iskettääkseen söpöjä kettutarhanvastustajatyttöjä. Täällä Lapissakin on paljon Vihreitä, jotka tosiaan tietävät luonnosta, ja varmasti heitä löytyy kaupungeistakin.)

Haaviston koulutusta ruoditaan jatkuvasti, mutta eikö kokemus oikeasti riitä vakuuttamaan irvileuat? Jos saa sissit aseista Sudanissa, niin miten ei pärjäisi kahvilla Putinin kanssa? Koulutuksen puute on ollut varmasti Haavistolle vaikeus uran luomisessa, mutta niinpä vain sitä ollaan vaalien toisella kierroksella.

Hienointa Haavistossa on mielestäni juuri se hypetyksen keskus, suvaitsevaisuus. Vaikka monelta suunnalta on varmasti sadellut lokaa niskaan koskien koulutusta, homoutta ja arvomaailmaa, niin sitä likaryöppyä ei ole lähetetty takaisin. Ehei! Sen sijaan hymy ja rauhallinen vastaus, jossa on järkeä. Miten joku voi olla niin diplomaattinen ja tyynen ystävällinen? Miten Suomi voisi saada paremman esikuvan kuin Pekka Haavisto?

Omasta mielestäni se, että Pekka ajaa ILO-sopimuksen ratifioimista, on upeaa, mutta ei presidentillä ole valtaa siitä päättää. Muutenkaan presidentin EU-kannalla tai markan takaisin hinkumiselle ei ole merkitystä, koska niistä asioista ei se pamppu päätä.

Ja miksi Haavisto on esikuva? Koska unelmissani näen itseni vihreänä diplomaattina, joka ei rähise vaan rakentaa rauhaa. Minulla on siihen vielä piiiiiiitkä matka (voin aloittaa vaikka siitä, että pelaan mieluummin veljen kanssa lätkää kuin huudan), mutta tiedän suunnan. Ja koska en voi äänestää vielä muutaman kurjan kuukauden takia, niin kirjoitin tämän ja toivon, että autan Pekkaa edes sillä, mitä pystyn. Ehkä joku lukee tämän ja on samaa mieltä.

antipaattivitsejä espanjaksi

2012-01-22T12:14:00.002+02:00

Cómo se llama un pato que no le gustan los otros patos? - Antipático!

Espanjalaiset oli kovasti sitä mieltä, etten ole sosiaalinen. Ensin se tuntui ihan hassulta, koska Suomessa monet sanovat, että puhun liikaa. Mutta oho. Sosiaalisuus ei olekaan sitä, että puhuu jatkuvasti, vaan sitä, että tykkää olla toisten ihmisten kanssa. Puhun paljon vain siksi, etten tykkää hiljaisuudesta, koska hiljaisuus on jotenkin vihamielistä. Mutta yleensä koulupäivän tai -viikon jälkeen hihkun melkein riemusta, että jes, saa olla viikonlopun perheen kanssa tai ihan yksin! En mitenkään jaksaisi olla kenenkään muun kanssa niitä ainoita hetkiä, jotka voin olla yksin kirjan tai leffan tai lenkkipolun/hiihtoladun/kelkan kanssa. Kaverit ovat ihania, mutta... minkäs teet, jos on erakkogeenit.

Oikeastaan oli helpottavaa huomata, millainen oikeastaan olen. Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta kaikki haaveeni tai toiveeni liittyvät asioihin, jotka voi saavuttaa vain yksin. Tai sitten tämä Partakossa jököttäminen on vain ohimenevä vaihe, sivuoire siitä, että Espanjassa jouduin jatkuvasti esittämään iloista ja sosiaalista, vaikka olisin vain halunnut olla yksin. Siihen kulttuuriin ei kuulu, että joku näpöttää itsekseen puistossa lukemassa kirjaa. Jopa kaikki puiston pulsut olivat kavereita keskenään ja istuivat ryyppäämässä samalla penkillä. Romanttisin pari, jonka siellä näin, oli kaksi vanhaa rantaremmiläistä, jotka suutelivat auringonlaskussa katukiveyksellä viinipullo toisessa kädessä ja toisen käsi toisessa.

Voi höh, osaisinpa enemmän psykologiaa, niin tietäisin, mitä tässä nyt tapahtuu... Yksi syy tällaiseen yksinäisyydentavoitteluun on varmaan se, että Espanjassa koin kaikki parhaat hetket, kun olin yksin ja sain tehdä omia päätöksiä. Se, kun laskeuduin Madridiin! Seura olisi latistanut koko sen kehittelemäni innostuksen. Tai kun lenkillä kerran menin "privado" kyltin ali ja kiipesin jonkun yksityisillä metsästysmailla olevalle kukkulalle, mitä ei varmaan olisi saanut tehdä, mutta kun sieltä näki niin kauas.

Ihan satavarmasti kyllästyn omaan seuraani ennen hiihtolomaa, mutta saa minua yrittää houkutellakin ulos kuorestani. Ehkä viikonloppuna kavereiden kanssa olisikin mahtavaa. En vaan jaksa uskoa niin. On niin paljon helpompaa sanoa, että "joo lähen Partakkoon" kuin yrittää kysellä, mitä voitais tehdä. Mutta tässä rohkaistumista odotellessa luen Feast for Crowsia (joka ei lopu kait koskaan) ja käyn hiihtämässä maailman kauneimmassa paikassa.

memorias parte 1

2012-01-17T16:49:00.001+02:00

Lunta tuiskuttaa, nenä virtaa ja ulkona on ihan pimeää. Ihan väistämättä ajatukset hyppää neljä kuukautta taaksepäin, siihen päivään ja hetkeen, kun lähdin täristen Ivalon lentokentällä ilman hajuakaan siitä, mitä loppuvuonna tapahtuisi. Tapahtuikin vaikka mitä, enimmäkseen sellaista, mitä en olisi halunnut tai mitä en odottanut tai toivonut, mutta joukossa oli ihan mahtaviakin hetkiä, päivä ja ihmisiä, ja pakko se on myöntää: minulla on ikävä Espanjaan. Ei niin paljon, että katuisin lähtöä, mutta on kuitenkin. Koska luitte niin paljon ruikutusta varsinkin loppukuukaudelta Cáceresissa, niin ajattelin vähän hyvitellä sitä ja nyt parin-kolmen postauksen ajan keskittyä niihin vaihdon huippukohtiin, joita sittenkin oli paljon!

Ihka ensimmäinen päivä! Sen tunteen voi vieläkin palauttaa. Ostin suklaata Helsinki-Vantaalta ja leikin Liisan kanssa Muumikaupassa (eikä kumpikaan innoissaan arvannut, että seuraavat kolme kuukautta eivät todellakaan osoittautuisi unelmaksi). Madridin-koneessa luin El Paísia ja vilkutin vahingoniloisena Suomelle. Madridiin saapuessa jännitys oli niin hurja, että en edes melkein tajunnut, missä olin. Hostit olivatkin vastassa juuri sovitussa paikassa ja lähdettiin matkalle kohti Cáceresia eväänä suolatikkuja ja Florencio-enon selostus siitä, kuinka vanha mikäkin matkalla näkyneistä linnoista oli.

Ensimmäiset päivät olivat tosi lämpimiä ja koulun jälkeen lekottelin puistossa auringonpaisteessa ja olin lumoutunut siitä, millaisessa paikassa olin. Palmuja, kukkia, oransseja kukkuloita ja vanhoja, upeita taloja silmänkantamattomiin! Koulussa ihmiset puhuivat kaikki minulle ja sain heti kavereita. En ymmärtänyt tunneilla shittiäkään, mutta väliäkös sillä. Olin ällikällä lyöty siitä, että tajusin espanjaa melko hyvin ja sain puhuttuakin.

Ensimmäisenä viikonloppuna pääsin Marga-siskon ja hostmamán kanssa vanhaankaupunkiin, ja se oli aivan huikea minulle, koska tykkään historiasta ja sitä se paikka tihkui. Eikäs se yli 30 asteen hellekään pahentanut asiaa, nam! Maistelin myös churroja ja sen vastapainoksi kävin lenkkeilemässä ja hoksasin, että Cáceresin lenkkireitit ovat mahtavia maisemiltaan ja huolloltaan. Se olikin loppuviikkoina pakokeinoni ja rentoutumiskonstini, kun kuuntelin espanjalaista radiota, katsoin auringonlaskua ja juoksentelin kukkuloilla.

Sitten mentiin ensimmäistä kertaa campolle ja sitä ennen tutustuin Julia-siskon kavereihinkin. Campolla oli huikeat maisemat, paljon ihania ihmisiä ja loistosää ja sieltä tämä rusketuskin taitaa olla vieläkin peräisin:'D Näin lehmiä, sikoja, korppikotkia, kissoja, kanoja, viiriäisiä, peltopyitä, mufloneita, peuroja ja mitähän vielä elukoita, maistelin espanjalaista ruokaa ja leikin hostserkkujen kanssa, ne oli ihan parhaita! Ja nauran vieläkin sille, kuinka hysteerisesti hostit pelkäsivät kanoja...Campo on yksi niistä paikoista, josta en saanut lainkaan tarpeekseni, ja sinne vaan pitää päästä uudelleen.

Jatkan kertausta sitten kun olen saanut lisää kollaaseja rakenneltua, se on hauskaa puuhaa. Latasin uuden ohjelman ja sillä se hoituu naps vaan, en tajua, miksi väkräsin ennen Gimpillä. Tosi vaivalloista tohon verrattuna.

Oooo kaveri lähtee tällä viikolla ihan eks tempore alppioppaaksi Itävaltaan! Ehei mitään matkakuumetta, ei tosiaan... mutta täällä kotimaassa ja kotikunnassakin on niin paljon näkemättä vielä, että siinä taitaa olla kesäksi ohjelmaa. Tai sitten ei.

reipas viikonloppu

2012-01-16T18:32:00.000+02:00

Kävinpäs ensin pe-la ryhmäyttämässä uutta nuorisovaltuustoa (ja voittamassa sulkkiscupin Pekkuliinin kanssa, ha!). Syötiin pizzaa, pelattiin pleikkaria ja ehkä me vähän tehtiin töitäkin. Nukuttu ei kovin paljon... no, ainakin se oli vaihtelua Partakossa jököttämiseen.

Lauantaina yritin pitää silmät auki ja raijauduin Tarun, Merin ja Ellen kanssa pikku partioleirille, jossa hiihdettiin Akujärvelle ja sitten siellä paistettiin superhyviä porkkanalättyjä ja saunottiin savusaunassa. Aurinko näkyi melkein, ehkä ensi viikonloppuna. On sitä kyllä jo ikävä. Vaikka mulla on tosi helppo jakso, en silti vaan jaksa ihan normaaliakaan elämää. Torstaikin on kokonaan vapaa, mutta siitä tuntuu olevan vaan harmia, kun kaverit kuittailee ja murjottaa. Oikeasti en tee silloin mitään. En oikeastaan haluaisi tehdä nyt muutenkaan yhtään mitään.

Ei vain huvita tehdä juuri mitään. Opiskelen vähän. Tosi vähän. Näen kavereita vielä vähemmän. Enimmäkseen vaan lusmuilen eli olen koneella tai luen tai vaan makoilen kotona sohvalla, katson telkkaria, saunon tai vähän urheilen. Mistä tällainen lorvailuvirus voi johtua? Talviunet olis aika jees.

Ja on ihan vähäsen ikävä Espanjaakin. Aurinkoa, vanhaakaupunkia, kavereita ja sitä tunnetta, että oli vähän kuin seikkailulla ja irti. Siellä jäi niin paljon näkemättä ja kokematta, muttei vieläkään kaduta, että lähdin. Toivon vaan, että lähden sinne joskus takaisin ja täysin ilman rajoitteita, ei Espanja ole huono maa.

Hoo-oh, vaikka kaikki on hyvin ja elämä kivaa, niin silti odotan jo innolla sitä, kun lukio on loppu! En vaan kuulu porukkaan, kun ei kiinnosta samat asiat kuin muita. Helppoa ja ärsyttävää.

Valtaistuinpeli

2012-01-12T13:25:00.001+02:00

Heleii! Luumuan kotona, koska tänään ei ole tunteja ja niin, ei sitten tarvi mennä Ivaloon ollenkaan. Saamea olisi ollut yksi, mutta ope armahti mut, koska se olisi ollut päivän ainoa tunti eikä kukaan nyt viitsi istua bussissa päälle tunnin ollakseen koulussa 45 minuuttia. Paitsi jos on koeviikko. Hehee, sekin tulee kohta. Kerrankin odotan koeviikkoa, koska silloin mulla on vaan kolme koetta ja kaks vapaapäivää, Elle muuttuu kateudesta mustaksi ja heittää minut varmaan ulos meidän huoneesta!

Oikea valtaistuinpeli alkoi tällä viikolla ja fantsuvaltaistuinpeli tänään ykkösellä 22.05. Ruutu valaisemaan olkkaria silloin siis!

Game of Thrones eli tuo loistava miekankalistelujuonimissarja perustuu George R. R. Martinin fantasiasarjaan A Song of Ice and Fire ja HBO on tehnyt siitä sarjan, jonka ensimmäinen kausi on (aamen! vihdoin!) rantautunut Ykköselle. Martinin saaga on hirveän monimutkainen, siinä on henkilöitä valtavasti ja liittoutumat vaihtuvat, mutta kaikilla ihmishahmoilla on ainakin jotain yhteistä: pyrkimys sulatetuista miekoista ja muista teristä sorvatulle, vaaralliselle rautavaltaistuimelle. Koska ihmisten loputtomissa juonitteluissa ei ole vielä tarpeeksi, vaikka niistä saakin pään sopivasti pyörälle, niin kasaan lyödään vielä pohjoisesta hyökkäävä villikansa, etelän kuolleeksi luultu blondi lohikäärmeprinsessa ja tietenkin sini-mustavartaloiset, jäiset elävät kuolleet. Verta, salaliittoja ja loppuratkaisu, joka on vielä kaikilta paitsi partapotso-Martinilta piilossa! Olen lukenut kirjat neljänteen asti, ja seitsemän niitä pitäisi yhteensä vielä joskus olla.

Toinen valtaistuinpeli onkin vähän arkisempi ja vielä minun ulottumattomissa. Kuka pääsee Tarjaksi Tarjan paikalle? Saadaanko Kultarantaan Paavo, entinen kilpakävelijä, tyyppi jonka sukunimeä ei kukaan osaa lausua vai entinen ekoaktivisti? Vai se todennäköisin? Vai paistuuko Kultarannan uunissa kohta salmiakkivotkatorttu? Edellinen kuulostaa ehkä epämukavimmalta vaihtoehdolta, tosin Soinin puuttuminen saattaisi aiheuttaa persujen riveissä hajaannuksen tai mikä parempaa, Hakkaraisen tai Halla-ahon nousun puolueen johtoon. Sitten ainakin se poppoo ja kannatus menisivät rytinällä alas.

Itse kallistuisin Haaviston kannalle, koska hän ei ole osoittanut minkäänlaista provosoitumista, vaikka häntä ehkä eniten kaikista kyseenalaistetaankin. On vähän epäilyttävää, ettei presidentillä olisi mitään muuta koulutusta kuin lukio ja kesken jääneet muut pänttäykset, mutta eiköhän monenkymmenen vuoden kenttätyö ole opettanut. Haavisto esiintyy hurjan edustavasti ja rauhallisesti, ja ajaa kuitenkin niin alkuperäiskansojen kuin eläintenkin oikeuksia. Hän on itse sanonut, ettei halua homoutensa olevan plussa eikä miinus, mutta minusta ja monen luokkalaisen tai kaverinkin mielestä Suomelle toisi arvostusta ja totta kai myös julkisuutta, että presidentti on avoimesti muuta kuin hetero. Höh, ärsyttää, kun ei voi kuin katsoa vaalitenttejä ja lukea haastatteluja, muttei sitten mennä sinne äänestyskoppiin viiden kuukauden takia! Miksei äiti ja isä voineet pitää vähän enemmän kiirettä... :D No, ensi kerralla sitten.

Oi, pikkuveli tuli kotiin, alanpa paistaa sen kanssa vohveleita.

valkoharmaa maailma

2012-01-07T22:14:00.002+02:00

Hei muruset! Tai suloiset tai ihanaiset tai nahkiaiset tai kusiaiset, yritän oppia hyväksi bloggariksi ja tuollainen siirappinen tervehdys kai kuuluu asiaan, mikäli ottaa oppinsa Mungolifesta. Toisaalta en asu Australiassa (shit!) vaan mäntyrajan pohjoispuolella, ja täällä on aika, noh, väritöntä nyt. Kävin tänään kaksi kertaa lenkillä, ensin päivällä (harmaata ja valkoista) ja sitten illalla (harmaata ja mustaa). Ai kun jännää! Milloinkohan saadaan lisää väriä tänne? Mie en ainakaan niitä aiheuta kalmanvalkealla iholla (adiós Espanjan rusketus) ja mustilla hiuksilla.

Huahuahua, loppiainen on ollut sangen rauhallinen, kuten kaikki muutkin viikonloput. On toki ihanaa lötkytä kotona, kattoa leffoja, datata ja kolata lunta, mutta ehkä jotain säpinää olisi aika ilmaantua munkin yksinkertaiseen elämääni. Tai muuten voin samantien lätkäistä otsaani tatuoinnin "erakkokalkkis" ja muuttaa Novaja Zemljaan. Voishan sitä sielläkin elellä Hobbin ja Martinin maailmaan tuomien pokkarimuotoisten luomusten ja purkkipapujen voimin.

No jospa ei sittenkään. Tänä vuonna tapahtuu niin paljon, että jospa sen voisi nyt jo aloittaa (muutenkin kuin espanjan tankkauksella) ja vähän paukauttaa vuoden 2012 käyntiin! Nightwish 4.3, tule jo! Tai jotain muuta pauketta ja sähinää tai rakkautta tai muuta, ihan mitä vaan pliis.

... no muttei sentään ihan pärinää. ES ja jonne-downsyndroomamainen ilme, ihanata. Oon itse asiassa niin tylsä, etten juonu tuota ees ite, vaan annoin pikkuveljelle. Ensi viikolla pääseejoutuu sentään täältä Ivaloon, mikä loistava muutos, kun ensin yritän ryhmäyttää uutta nuorisovaltuustoa ja hommaan alustavan univajeen, jonka kruunaa vielä partiorämpiminen talvisessa metsässä.

Ainakin mulle on tullut tästä vuodenvaihteesta joku kivaisa tarmonpuuska, jonka takia yritän jatkaa paljon liikkumista ja syödä vähemmän herkkuja. Ja panostaa ulkonäköön enemmän! Sen 5 minuuttia voi tosiaan käyttää hiusten laittamiseen eikä torkuttamiseen, katotaan kauanko tätä kestää... ja hiuksista puheenollen, punamusta ois ihananaminami tai mustablondi! ~~Ja snake bites~~ ei nyt loppu tämä jankutus.

P.S. Oon rikas! Sillon on rikas, kun voi avata toisen suklaalevyn, kun yksi on jo auki:)

five days grace

2012-01-05T20:26:00.001+02:00

Viisi tai no neljä (kipeänä oloa ei kovin voi kehua) vapaapäivää ja ei mitään ohjelmaa, yayy. Tosin sain äsken yhden ikäkriisin. Nimittäin mie aloin lukea jo kirjotuksiin! Hui, vastahan mie hain Ivalon lukioon ja nyt pitäs jo ensi kuussa olla kuuntelussa, ou mai, mihin tämä aika menee...

Viikonloppuna pitää porautua biologian solumaailmaan, oi ihanat (not) ribosomit, Golgin laitteet ja kemosynteesit! Samaten pitää myös yrittää vähentää matikan rästiläksyjen määrää ja lueskella espanjan kielioppia, ettei kirjallinen osuus kusahda ihan kokonaan. Hirvittää tuo yo, kun se on ensimmäinen eikä hajuakaan siitä, mitä odottaa! Olen yrittänyt katsella vanhoja kokeita, mutta ne on niin pitkiä ja jotenkin vaativia, etten jaksa kuin silmäillä laiskasti ja palata taas lukemaan jotain epäadekvaatteja faktoja bändeistä.

:---D, mun käsitys joululahjapostauksesta taitaa olla tämä. Syön lahjasuklaata lahjatossut jalassa ja lahjahuivi raa'asti peitoksi heitettynä. Fantasianörtti minussa on nostanut jälleen päätään ja etsin kuumeisesti huutonetistä Robin Hobbin assassin-kirjoja, mutta eipä niitä tietenkään löydy. Keräilyharvinaisuus my ass, mie tahon ne! Hobb-vieroitusoireisiin auttaa Scott Lynch ja Patrick Rothfuss, joista Scott on kyllä kirjailijaksi sangen komia! Eikös? Ja kannattaa lukea The Lies of Locke Lamora eli herran kirja, koska se on loistava, muttei esim. koulussa tai bussissa, koska naurukohtausten selittely on vähän vaikeaa.

Ajankuluksi nukkumisen ja datistelun lisäksi räpsin vähän kuvia. Ironista. Mulla on taas mustat hiukset ja yritin todistaa sitä kameralla, mutta näissä ne näyttää ihan ruskeilta. Höö-öh.

Teineilin ihan selvästi liian vähän yläasteella, niin pitää urpoilla nyt sitten ennen kun musta tulee neiti 18 vee. Ja erittäin todennäköisesti reippahasti sen jälkeenkin. Oon muuten ihan tosissani sitä mieltä, että snakebites (kuinka monella eri tavalla sen voi kirjottaa väärin? no, monella!) olis, no, aivan ihana. Ootteko samaa mieltä?

and now you wish that you meant something to somebody else

2012-01-04T21:31:00.001+02:00

Päänsärky+ei unta= aikas kiva päivä kuitenkin :D Luumusin vaan kotona tehden sitä samaa settiä ku joululomallaki: tein löytöretkiä spotifyyn (vai miten se ees taipuu), opiskelin ihan pikkuhitusen, söin (mutten tällä kertaa kinkkua ja suklaata), kävin kävelyllä mutta enimmäkseen vaan makoilin sohvalla ja katoin JIMiltä kaikkea paskaa, kun en jaksanu keskittyä mihinkään. Thanks to kipiä pää. Ei mulla ikinä särje päätä, no onpas hassua!

Ja nää päivät saa suunnitelmakoneenki käyntiin, kun kerta on vuosi alussa ja uskon vielä lupauksiin, toimettumiseen, kesäntyönsaantiin, söpöihin miehiinpoikiin ja suunnilleen lohikäärmeisiinkin. Onneks on haaveiluseuraa ja tilikään ei oo ihan nollilla Espanjan jälkeen. Ehkä sittenki pääsen seikkailemaan! Jospa tällä kertaa muuallekin ku Conversen nettikauppaan, josta huomasin liian myöhään, että se tuo tavaraa vaan Jenkkeihin. No se niistä ihanista Hi-All Starseista, joissa oli sinistä, sydämiä, punasta ja mustaa...

Meikän 2012 kattaus, ole hyvä.

ajokortti siis

learn to snowboard better and in a coooool place

4.3.!!

hoppas såå :---D

hiukset vauu

Hehee, meni vähän överihaaveiluksi välillä, mutta tätä vuotta on vielä 361 päivää jäljellä ja kaikki on mahdollista. Ihania unia, meikä lähtee kattomaan Ville Haapasalon vähemmän komeaa mutta tosi hauskaa lärviä, koska Käki alkoi just nyt.

Anteeksi säikähdys (eli happy new year!)

2011-12-31T18:14:00.001+02:00

No kauanko kestin ilman blogia? Päivän jälkeen alkoi kaduttaa. Ehkä tämä eestaas soutaminen ja huopaaminen on niin minua, että tässäkin asiassa piti tehdä sitten niin. Päätin kyllä, etten jatka samalla linjalla mitä ennen. (eli siis ei-millään linjalla, jossa ei koskaan tapahtunut mitään. Nyt saatte kuulla sitten enemmän musiikista, mielipiteistä ja kirjoista ja vähemmän joutavaa hölinää, koska mielipiteillä on väliä. Ehkä vihakommenttejakin tulee enemmän, kun aiheet kääntyy sellaseen, josta ei voi sanoa vaan "ihan sama" tai "aika kiva".

Vuosikin tossa kohta vaihtuu, kuusi tuntia ja kolme varttia. ~~Oho, joko se meni~~ ei. Enemmän että huh, se loppui viimein! Tämä vuosi oli pitkä ja hieno ja täynnä uusia kavereita, uusia paikkoja ja uutta suhtautumista. Mutta ensi vuosi... se on ihan mahtava. Miksi?

tänne vielä joskus! :--D

MAAILMANLOPPU! No ei! Vaan se, että maailma alkaa, eli täytän 18. Jep, tyhmä ajattelutapa, ja esimerkiksi Taru aina valittaa, ettei halua olla aikuinen tai 18. Minua taas vaan houkuttaa, koska ajokortti ja omista asioista määrääminen kuulostaa sangen mukavilta asioilta, varsinkin kun niitä on odottanut jo monen monta piiiiitkää vuotta.
Lukio loppuu joskus! Vuoden 2012 jälkeen on jäljellä enää puolikas jakso ja kevään yo:t, ja jee, sitten on kivaa.
Mutta kivaa on koko ajan. Opin tänä vuonna yhden hyödyllisen taidon: hetkessä elämisen. Että vaan unohtaa että on olemassa ja vaan nauraa ja nauttii, ja muistaa ajan kulumisen taas joskus, kun on tylsää.

Että sellasta! Pitäkäähän hauska uusivuosi ja mie ainaki yritän olla pamauttamatta kiinaria silmään, vaikka mie ja Elle aiotaankin kuvata videa ydinsodasta ja käyttää lavasteina vanhoja gogoja ja papatteja.

hej på dig

2011-12-29T17:19:00.000+02:00

Kävin eilen Kirkenesissä Norjassa ja siellä oli aivan ihania, talvisia maisemia. Ja huomenna saatan mennä hiihtoretkelle tai luistelemaan tai vain kaivamaan avantoa puolihuvikseni. Mutta onko tuossa nyt mitään kiinnostavaa? Tai oikeastaan näin päin: miksi haluaisin jaaritella mistään tavallisesta kenellekään?

Tykkään kirjoittaa, tai oikeastaan melkein rakastan sitä. Blogin kirjoittaminen ei vain ole se oikea väylä, jos ei ole mitään kirjoitettavaa. Politiikka, luonnonsuojelu, kirjat, upeat paikat... siinä olisi kiinnostavaa aihetta. Mutta koska en saa töpinäksi minkään niistä saralla, niin jäljelle jää vain kerran viikossa julkaistu scheisse aiheettomasta aiheesta. Eli hei hei, minulla ei ole mitään sanottavaa. Käytän tähän muuten menevät sanat toisiin tarinoihin, jotka eivät kerro tästä maailmasta. Oli kivaa joo, ja ehkä bloggaan (ihan kauhea sana!) joskus jostain toisesta aiheesta, mutten ainakaan täällä enkä omasta elämästäni. Elän sitä itse sen sijaan kuin rakentaisin jotain virtuaalilinnaa itselleni.

Hohoo, onpa dramaattista. Heippa! Ei nähdä enää ensi vuonna! Tuntuupa helpottavalta, ettei tarvitse kirjoittaa itsestään enää mitään.

Q&A

2011-12-26T16:00:00.001+02:00

Tapaninpäivän hangessarämpimiset ja kynttilänsörkkimiset on jo suoritettu, mutta illan leffat ei ole vielä alkaneet. Ideaali hetki siis kuunnella Imaginaerumia ja vastata kysymyksiin ja lyödä vielä muutama kesäinen Espanja-kuva tuohon väliin.

mitähän sitä kysyisi, olen vieraillut Valentsia, ja Benidorm. kahdessa viikossa koki selvästi olevansa eri maassa. mutta erittäin kivaa oli..
onko sinulla siellä ihan lempipaikka, ehkä omakin?
Mikä on espanjalainen jouluruoka? Siis pää ruoka.

niinkuin meillä kinkku ja laatikot..Tosin ihan minun perheessä on vain kalaa eri muodoissa.

Lempipaikka tosiaan löytyy! Oikeastaan pari, tai oikeastaan monta, heh. Tykkään vaan suunnattomasti siitä maastosta ja kyllä, geologiasta. Normaali kiinnostuksenkohde 17-vuotiaally tytölle:) Mutta siis vuoristokylä Hervás keskellä Espanjaa ja sitten Kanariansaarilta kaikki vuoristoiset kolkat, joihin ei pääse turistibussilla ja vuokra-autollakin vain, jos kuskina on uhkarohkea isä.

Jouluruoka... en ole ollut siellä joulua, mutta ainakin minulle kerrottiin siitä. Ainakin sellainen pata kuin cocido, johon lyödään kaikenlaista lihaa, kasviksia ja ehkä kalaakin. Joulukarkkeja on monenlaiset mantelimassakarkit eli turronit, ja suklaaturronia maiskutan itse asiassa nytkin.

Teneriffa

Hervás

Puhutko saamea äidinkielenä vai ootko opetellu puhumaan sitä joskus? Ja käytättekö sitä kotona ja kavereiden kanssa? :)

Ja toinen: Missä kaikissa maissa oot käyny? :D

Onpa vaikea! En äidinkielenä enkä vieraana, vaan siltä väliltä :D En osaa saamea täydellisesti, koska vanhemmat tajusi, että oho, unohtupa opettaa saame, kun olin jo 6 tai 7, ja sen jälkeen olen opetellut sitä koulussa ja puhunut aina välillä, ehkä puolet ajasta siskon ja isän kanssa. Mutta joo, ihan hyvin pystyn kirjoittamaan koulujuttuja tai lukemaan kirjoja saameksi. En ole saamenluokalla, höh, mutta vuotta nuorempi siskoni on. Syy tuntematon ja harmittaa, kun itse en ole. Aion kuitenkin kirjoittaa yo:ssa saamen äikkänä, tosin jälkikäteen, nyt ei ole aikaa lukea niin moniin kirjoituksiin.

En monessa:( Suomi, Ruotsi, Norja (asuinkin siellä vuoden), Viro, Latvia, Espanja ja Gibraltar. Tahtoisin vielä Liettuaan, Venäjälle ja Alppimaihin Euroopasta ja muuten ainakin Australiaan:) Huippuvuoret ois kans mahtava!

kuinka hyvin Espanja sujuu nyt?
ja oliko espanja alunperin just se mihin halusit, vai oliko muita vaihtoehtoja?=)

Nyt puhun espanjaa aika hyvin, vähän sekoilen aikamuodoissa ja taivutuksessa mutta ihan okei. Ymmärrän hurjasti paremmin kuin ennen. Mutta kirjoitus tökkii!

Halusin ensin Espanjaan, sitten Argentiinaan tai Meksikoon ja sitten taas Espanjaan, jonne sitten lähdinkin. Mun koulun kautta olis päässyt ilmaiseksi Tshekkiin, Ruotsiin, Belgiaan tai Italiaankin, ja nyt kun miettii, niin lähtisin ehdottomasti Tshekkiin.

Vallan kiintoisaa, mua sattuu kiinnostamaan toi saamen kulttuuri kamalasti:
Teillähän on kansanpuvut, nuo värikkäät koltut, eikö totta? Millon käytätte niitä?
Onko saamelaisuudessa paljon eroavaisuutta mm. tavoissa ja perinteissä, kuin vaikka suomalaisuudessa?
Onko koulusi saameksi, ja katsotko saamenkielisiä ohjelmia? Onko tv:ssä pyörivät ohjelmat siellä päin tekstitetty saameksi?
Ehkä kysyn vähän Espanjasta myös:
Millaisia koulusääntöjä siellä oli? Erosiko siis paljon Suomen opinahjoista?
Mikä nyt sitten loppupeleissä oli parasta Espanjassa, jotain sellaista, jota voit muillekin suositella?
Olenpas luova kysymyksineni vähän taas kipeänä. :D Kesti vähän tämä kommentointi, kun ei ole kiireessä koneelle oikeen kerennyt. Mulla alkoi jokin ihan kumma huoneprojekti täällä, ihan sillä aikaa kun olin pari tuntia poissa. :D Blah, blah, kiinnostavaa. :D

Lapinpukua eli gáktia käytetään kait enimmäkseen juhlissa, vaikka päättäjäisissä tai häissä tai sellaisissa. Ja kansallispäivänä, joka on btw 6.2. Talvelle ja kesälle on vähän erilaiset puvut ainakin naisilla. Itsellä ei nyt ole gáktia, saan seuraavan kun pääsen lukiosta:D Jos pääsen!
Eroja on paljon, koska onhan Suomessakin kolmia eri saamelaisia. Sitten vielä esimerkiksi pohjoissaamelaiset jakaantuu kahteen murteeseen, itään ja länteen. Eläköön länsi! Olen puolueellinen... Erot näkyy helpoiten just gáktissa ja muissa vaatteissa, puheessa tietenkin myös. Peruskouluni oli neljällä kielellä: suomi, inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame, mutta mie olin vaan suomen ja pohjoissaamen kielisillä tunneilla. Katson saamenkielisiä uutisia ja lastenohjelmia ja luen lehtiä, kirjoja yms, ja jos on joku saamelainen leffa, niin saameksi toki katson senkin. Kautokeinon kapina on muuten hieno saamelaisleffa, kannattaa katsoa! Samoin sellainen kuin Tiennäyttäjä.

Mun koulu oli Espanjassa aika... erikoinen, koska se oli katolinen yksityiskoulu. Siellä ei saanut olla puhelimia, ei muutakaan elektroniikka, ei lävistyksiä, rastoja, poikkeavaa pukeutumista, lyhythihaisia vaatteita (tosi hauskaa kun ilmastointi ei toiminut) ja kirjat piti olla aina mukana, muuten lensi luokasta ulos :---D Erosi! Opettajat kohtelee oppilaita hyvin... auktoriteettimaisesti ja pompottaa ja käskyttää jatkuvasti, en tottunut siihen ollenkaan ja olin aina itku kurkussa, kun huudettiin. Toiset vaan irvisteli opelle ja valitti myöhemmin, eli se oli sille kulttuurille normaalia.

Espanjassa parasta on maisemat, paikat ja kaikki, mitä voi nähdä. Nyt, kun osaan kieltä, saan enemmän irti ja löydän paikkoihin, joihin toiset turistit ei löydä, ja ymmärrän ehkä historiaa ja kulttuuria enemmän. Paikat on kauniita, mutta kulttuuri aika kova paikka.

Osallistunpas minäkin ja laitan sinut hieman pohtimaan kokemaasi! :)
Vieläkö, tämän vaihdon jälkeen, haaveilet muuttavasi lukion jälkeen muille maille vierahille opiskelemaan tai opiskelujen jälkeen töihin? Alkoiko kokemasi jälkeen yhtään epäilyttämään, onko sinusta siihen?

Onpas hyvä kysymys! Kyllä, kyllä haaveilen. En ehkä opiskelemaan kokonaan, koska se on aika lailla kalliimpaa muualla, mutta vaihtoon kyllä pääsee. Mutta Espanjainto väheni kyllä:---D Enkä enää halua asua missään isäntäperheessä, mieluummin yksin kuin sellaisessa perheessä, jonka kanssa ei mikään intressi osu kohdilleen tai joka ei ota huomioon. Uskon, että minusta on siihen, ja jos ei ole, niin aina voi tulla takaisin. Opin ainakin, että "luovuttaminen" on täysin okei ja välillä rohkeampaa kuin "voittaminen". Olen niin jäärä tässä asiassa, etten jätä haaveita noin helpolla.

Puhuvatko Espanjalaiset kotonakin huutamalla?
kun Espanjalaiset turistit ainakin ovat niin kovaäänisiä

Voi joo! Mun perhe oli aika hiljainen (lue: suomalaisiksi jumalattoman kovaääninen), mutta kaverit ja hostien sukulaiset näyttivät, että sitä Serrano-menoa löytyy. Luokassa ainakin huudettiin niin, että vain tärykalvot huusi hoosiannaa. Aurinkorannikolla tein muuten "koulubongausta", eli aina kun näin koulu-varoituskyltin, niin veikkasin, että minkä maalainen se on. Espanjalaiset nimittäin tunnistaa siitä, että välituntipihalta tulee uskomaton möly. Minusta kuitenkin espanjalaisten sosiaalisuus oli enimmäkseen ihana asia, ei tullut niitä kiusaantuneita hiljaisuuksia ja oli helppo jutella kaikkien kanssa.

Muistaakseni löysin blogisi joskus googlaillessani Amocia tai Slincrazea ja jäin sit lueskelemaan tätä muutenkin. Mutta siis kysyn vähän tulosyyhyni liittyen, että kuunteletko saamelaista musiikkia ja jos niin mitä?

Kuuntelen, ainakin aina ennen ja jälkeen Ijahis Idjan:---D Lempparini on karasjokelainen Intrigue, sitten on naapurin pojan bändi SomBy, ihana Ádjagas ja vanha kunnon Mari Boine. Intrigue ja SomBy menee rockin/hevin puolella ja kaksi viimeistä yhdistelee kaikennäköistä. Mari Boine on oikeastaan klassikko, jonka tunnetuin biisi Alla hearrá guhkkin Oslos napisee siitä, miten vähissä saamelainen media on. Ja vaikka se on vanha, olen vieläkin samaa mieltä.

Mikä sinusta tulee isona.

Vielä on suunta hukassa, mutta ainakin ylioppilas:) Yliopistosta kiinnostaa valtiotiede tai viestintä tai jokin kieli, mutta ei sen tiedä. Jostain syystä tänä syksynä ennen karsastamani matikkakin on alkanut houkutella, mutta ne kuutoset saisivat kokea ihmekääntymisen yseiksi, muuten ei siitä tule mitään.

Jes kysymyspostaus!! Oon ite lähdössä syksyllä vuodeks vaihtoon Espanjaan:)
Joten oliko koulu helppoa? Verrattuna suomalaiseen lukioon.
Minkälaisia ihmisiä espanjalaiset olivat? Pääpiirteittäin eli ystävällisiä, hulluja, kovaäänisiä?:)
Nauroiko he jos sanoit jotain väärin?:D
Ja tämä kysymys on mua askarruttanu eniten: Missä pidit hammasharjaa?:D

Hei mahtavaa! Toivottavasti sulle tulee ihana perhe ja koulu! Mun lukio oli tosi vaikea, älä vaan mene ciencias-linjalle! Tai jos yliopistofysiikka sujuu, niin mene vaan... kielet oli helppoja ja ihan alkeistasolla Suomeen verrattuna, eli osa on helppoa ja osa ei. Espanjalaiset on sosiaalisia ja osoittaa tunteensa tosi selkeästi, eli välillä halaillaan ja välillä huudetaan täysillä, miten "vihaan sinua!". Ei nauraneet, koska niiden mielestä oli ihmeellistä, että joku suomalainen osasi espanjaa. Ei kannata pelätä epäonnistumista. Hammasharjaa? :---D Lavuaarin vieressä mukissa?

Buriid juovllaid (plus voittaja)

2011-12-24T15:46:00.000+02:00

Ihanaa joulua kaikille! Onko kinkut, piparit, laatikot ja puuro jo kokeneet rankkaa vähenemistä? Jos ei, niin kipin kapin tuhotöihin:) Joulussa parasta on syöminen, syöminen ja öö, syöminen. Toivon, että kaikkien teidän ja muidenkin joulu (alan kohta jo kyllästyä tuohon sanaan) menee perheen kanssa luumuillessa, syödessä ja kivoja lahjojakin saa tulla.

Itselle ihaninta on olla joulu siellä missä haluan, eli Partakossa. Ainakin nyt tämän kerran. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin alun perin piti, niin olisin vieläkin Espanjassa. No gracias, kaikkea aikansa...

Ja se voittaja on sitten tässä!

Anonyymikirjoitti: Puhuvatko Espanjalaiset kotonakin huutamalla? kun Espanjalaiset turistit ainakin ovat niin kovaäänisiä

Laitahan sähköpostiin minulle osoitteesi, niin saat tässä muutaman viikon sisään pikku yllätyksiä. Minun sähköposti on toyan94(at)hotmail.com.

Rauhallista aatonjatkoa! Älkää nuuskatko vahingossa lätkäpulveria, kuten mulle juuri äsken kävi...

Kysy ja voita, nimittäin paljon voita!

2011-12-16T20:39:00.002+02:00

Kysy ihan mitä vaan! Espanjasta, siellä olemisesta, minusta, Inarista, saamelaisista, anna tulla vaan! Ei ole tyhmiä kysymyksiä, eihän? Ja jotta ei menis tylsäksi, niin yksi kysyjistä voittaa roinaa Espanjasta, eli ainakin kaulakorun, kirjanmerkin ja espanjalaisia oikeasti hyviä herkkuja, eli siitäs vaan näppäimistö koville:) Arvon voittajan jouluaattona.

Ask me anything about anythig: Spain, Finland, myself or the new pants of your cat. I'll do a little lottery and one of the askers will win a little "christmas gift" from Spain, including at leasts sweets and some jewellery. You will get to know who wins on Christmas eve.

kiitos muistoista, Santa Cecilia

2011-12-13T18:01:00.002+02:00

Heippodei tai hola:---D No joo, toivottavasti tämä olisi jo viimeinen postaus liittyen Espanjaan. Suomessa tapahtuu niin paljon enemmän ja paljon kivempaa, ja joo-o! Ihan tarkoitankin sitä. Mutta tästä Espanjan koulustani tai koulusysteemistä yleensä on kyselty sen verran, että pitihän tällainen pikku jutska tänne viäntää. Haluaisitteko muuten arvonnan tai kysymyspostauksen?

Koulun nimi oli siis Santa Cecilia (kai, en ole kyllä ihan varma) ja sitä ylläpiti carmelitas-nunnien säätiö (vielä yhdet sulut! Eli siis luit oikein, nunnien, ne asuivat koulun yhdessä siivessä). Koulussa oli eri juorujen mukaan 800-1500 oppilasta ja niitä oli pikkuruisista 3-vuotiaista minun ikäisiin asti, eli vanhimmat oli sen 17-18. Koulurakennus näytti ihan vankilalta ja sitä ympäröi piikkiaito siksi, että koulunpiha oli ihan hirveä monttu, jotain 5 metriä katutason alapuolella!

Olin siis lukion kakkosella eli viimisellä ja tiedelinjalla ~~enkä ymmärtänyt paskaakaan~~ ja kaikki tunnit piettiin samassa luokassa, eli tuossa joka tuossa näkyy. Tuo punanen mytty on muuten minun takki, ja nuo tyypit on ruokatauolla luokassa piilottelevia lusmuja, ehen toki itekään jäänyt koskaan recreolla sisälle, ehei! Minun luokalla oli 29 locoa joista suurin osa poikia ja meteli oli korviahuumaava, mutta oli ne ihaniakin. Saludos a todos los locos de mi clase, os echo de menos!

jos osaat espanjaa, voit vaikka olla sitä mieltä että mun luokkalaiset oli aika vitsikkäitä

inglés=enkku, quimica=kemia, matés=matikka, ctma=mantsa

Olin eka vaihtari koskaan tuossa koulussa ja sen huomasi kyllä, koska opeilla ei usein ollut hajuakaan, että mitä minun kanssa pitäisi tehdä. Suurin osa teki sen ratkaisun, että vaati minulta tosi paljon, kuten tiivistelmiä espanjankielisistä psykologian tekstien lainauksista tai tutkielmia Espanjan muinaishistoriasta... kemiassa, matikassa ja enkussa tein sen, mitä muutkin. Tai no, matikassa se oli lähinnä yrittämistä ja epäonnistumista, mutta englanti taas oli tuolla ihan naurettavan helppoa. Yleensä ottaen minulla oli koulussa ihan hirveän tylsää ja olen niin onnellinen, kun olen takaisin Suomessa.

Espanjalaisten, tai ainakin tuon koulun oppilaiden, opiskelutekniikat olivat pelottavia. Kokeisiin päntättiin KYMMENIÄ tunteja. Kymmeniä! 16-vuotias hostsisko aloitti opiskelun heti syötyään, kun oli tullut koulusta, ja lopettin just ennen nukkumaanmenoa ehkä yhdeltätoista. Sitten se heräsi viideltä opiskelemaan, pänttäsi pari tuntia ja lähti taas kouluun. Hostsiskot kävivät tanssin tai soittotuntien tai urheilun sijaan iltapäivisin yksityistunneilla. Kaikki piti muistaa ulkoa, soveltaminen ei kuulunut ollenkaan kokeisiin tai kouluun muutenkaan.

Vaikka opiskelu olikin rankkaa ja uuvuttavaa, niin minun luokkalaiset oli tosi hauskoja ja sosiaalisia kaikki. No, jopa liian sosiaalisia... Ne oli oikeastaan kaikki samaa porukkaa ja perjantaisin ja lauantaisin kaikki oli samoissa juhlissa tai yhtä aikaa kaupungilla ja kaikkia moikattiin ja halailtiin. Oli sitä pahanpuhumistakin, mutta paljon enemmän sellaista yhteishenkeä. Toisaalta oli rasittavaa, ettei koskaan saanut olla rauhassa. Taas olen onnellisempi täällä...

Eli arvontaa vai kysymyksiä vai molempia? Ei minulla mitään isompaa ole arvottavaksi, mutta ehkä jotain pientä Espanjasta, jos kelpaa:)

Ei mahu ei!

2011-12-09T13:49:00.001+02:00

Hei ja hyvää kaamosta! Täälä on oikeasti pimeää, ihmettelin ekat päivät Suomessa, että miksi väsyttää jatkuvasti, mutta kun valon määrä vähenee 400 prosentilla (ihan laskin, jee), niin ilman muuta. Mutta nukkuminen on hauskaa, tosin aikaisin herääminen ei. Niin kuin tänään. Heräsin 5.30, heitin vaatteet nopiaa niskaan ja lähdin juoksemaan Näkkälälle. Meidän piti lähteä luokan kanssa Rovaniemelle tutustumaan Lapin yliopistoon. Mutta kun ehdin taksille, niin kuski vaan naurahti ja sanoi, että "kuule nyt ei mahu kyytiin" ja kaasutti pois. Reilu kerho jälleen taas! Jäin sitten tien poskeen töröttämään ja kaverin äiti heitti minut kotia. Olipas kiva ja hauska temppu herätä siihen aikaan ja juosta kylälle vaan saadakseen tollasta kohtelua. Sanoisin vaikka sivistyneesti että fuck this shit mutta en sanokaan, koska sainpahan vapaapäivän eikä menny rahaa. Äää-ä, en huijaa tuolla itteänikään. Ois ollu hauskaa ja siellä esiteltiin kansainvälistä politiikkaa, joka kiinnostaa paljon, mutta ei kun ei!

Jotenka käytin päivän lusmuiluun, luumuiluun ja kitaransoittamiseen. Opin Californicationin soolon, jehjeh. No se on kyllä älyttömän helppo, mutta kuulostaa hienolta jos sanoo, että osaa jonkun soolon... ja ehdin kuolaamaan MCR:n uutta paitaa, oliskohan Joulupukki jopa niin ihana että kontista sellainen putkahtaisi?

Just täydellinen! Tuossa on se hämppyheikki, se ei ole musta ja se on muutenkin tosi hieno. Tosin veikkaan, että meidän perheen pesukonepolitiikan ansiosta se olis ensimmäisen pesun jälkeen joko vaaleanpunainen tai violetihtava.

Joulu tulla jollottaa ~~ja kuollut kettu ojassa kellottaa~~ ja olen jopa saanut kaikki lahjat hommattua ajoissa! Ensi vuonna en osta kyllä mitään, koska nuo ovat epäekologisinta ikinä, onhan ne raijattu Euroopan toiselta puolelta lentokoneen ruumassa! Tai sitten lupaan toimia orjatöissä ensi vuonna, mutta ei tuollaista pakettiröykkiötä enää. Tänään oli aamulla aika myrskypilvi, koska olin nukkunut huonosti ja mut oli julmasti sivuutettu luokkaretkeltä, mutta radiosta tuli Jopen mahtava joululaulu, niin pakko se oli alkaa virnuilla. Tässäpä joulun paras musiikkianti!

Miksi näissä kaikissa laulaa mies? Onko naiset tosiaan näin tylsiä vai mistä löytää hyviä naisten tekemiä läppäbiisejä hä? Eniveis pakollista joulunodotusta teille porsahani!

puoli Espanjaa halki ja poikki

2011-12-08T10:42:00.001+02:00

välillä oltiin neuvostoliitossa

välillä orange countyssa

ja välilla Sevillassa

piti kuvata tuota hienoa hotellia mutta njää, nostokurjet on rok

siinä missä joku ihminen taas ei oikein

On tyhymää kahella yyllä kirjottaa jostain sellaisesta, mikä sattui jo yli viikko sitten, mutta kuvien laittaminen ei ole sitten varmaan niin tyhymää. Eikä sen kertominen, että aiheutin kolarin ja venäytin olkapään, mutten sen kolarin takia. Olin menossa pyöräliuskaa pitkin Sevillassa ylös sillalle matkalaukkua raahaten, tai siis edessä pyörillä työntäen, ja katon kuinka joku mies taiteilee maastopyörän kanssa portaita kovaa vauhtia alas. En ehtinyt väistää portaiden puolelle ja siis päästää ukkoa liuskalle, kun se jo veti tyylikkäästi kuperkeikan pyörässä vielä tököttäen. Eturengas meni parin sentin päästä mun nenästä, mutta ukkeli kaatui, sanoi noin 59 kertaa "joderrrrrr!" ja jäi istumaan portaalle.

Sähläsin vielä Sevillan bussiasemallakin. Se on ensinnäkin iso. Bussin piti lähteä vihoviimeiseltä laiturilta eli 40, eli raijasin laukun sinne (tavaraa mulla oli melkein painoni verran :DD) ja kun sitten kuukahdin penkille vähän lorvimaan, niin vartija tuli hätistämään mua pois. Siis mitä? "Joo se Málagan bussi lähtee laiturilta 14". jgfajgöfj ihanaa. Eli just sieltä mistä tulin. Eikun takasin, jee!

hei meilleki tollanen bussiasema!

Ettäjottamutta emme menisi sekaisin, niin seuraavassa kuvassa olen jo Málagassa tai tarkemmin Fuengirolassa ottamassa aurinkoa.

Ekan päivän eli tasan viikko sitten paistoi nätisti aurinkoa ja oli 20 astetta ja mie suuntasin oitis biitsille. Siellä ei ollut kuin pari kalastajaa ja muutama suomalainen ukko vakoilemassa kalansaalista, rannelle eksyneitä harvoja naisia tai toistensa tekemisiä. Luin jenkki-Cosmoa, etten vaan näyttäis suomalaiselta. Tais onnistua!

Perjantaina tuuli reippahasti ja kävin vaan lenkillä ("vaan", harvemmin sitä pääsee rannelle lenkille) rantaa pitkin. Jumitin kuvaamaan kukkia, merisiilejä, kiviä, simpukoita ja ihan mitä vaan, joten 5 kilometrissä kesti 2 tuntia! Illalla yritin etsiä Tanjan kanssa converseja ja käytiin illalla ulkonakin Tanjan kavereiden kanssa, vaikka sää oli sangen suomimainen. Just my luck.

En tiiä erottaako mitä tässä lukee, mutta ehkä tämä reissu kuitenkin ansaitsi ison sydämen kaikesta huolimatta.

Tänään lusmuan kotona, koska ei ole koulua, koska ei ole kursseja, koskakoskakoska. Ajatuksissa on värjätä hiukset, lukea Nightwish-juttu Soundista vielä kerran, luistella ja leipoa pipareita. Huomenna on Rovaniemellä abipäivät ja menen sinne, ellen nuku pommiin, mikä on tosi mahdollista, jos herätys on 05.20. Näin pitkiä lauseita meillä kirjotetaan!

and I was nuts

2011-12-05T23:01:00.001+02:00

Noissa maisemissa taas, paitsi että lunta on puoli metriä vähemmän. Ihan liian vähän, mutta yllättäen heti kun tulin tänne, niin pakastui ja alko pyryttämään. Neiti kesä tuo talven, öö?

Hiljaisuus oli jälleen langennut etsittävän heinäkuun päälle ~~jahass, Sunna rupes runolliseksi, juoskaa karkuun vielä kun ehditte~~. Mutta nyt se loppui! Olin vaan niin väsynyt kaikkeen: Espanjaan, sikäläiseen kouluun ja kotiin ja elämään, että kun pääsin serkun luo Fuengirolaan (joo, siitä myöhemmin), niin kyrsi vaan kaikki ja annoin blogin unohtua. Nyt taas jaksaa mummot painaa eikun papat eikun jee.

No eniveis matka oli pitkä mutta kiva, koska Norwegian on laittanu ilmasen netin muutamiin koneisiin ja hyvin meni datistellessa koko lento Málagasta Helsinkiin. Helsingissä pääsin hotelliin yöksi (!), mutta ne yöunet eivät olleet siitä pisimmästä päästä. Sentäs hotellin aamupala on mahtava elämys joka kerta, nimimerkillä ähkyssä vieläkin. Ivaloon mennessä oli surkea ilma koko Suomessa, joten en nähnyt maisemia ollenkaan, mutta olin niin riemuissaan kotiinpaluusta, että ei sillä niin väliä.

Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan. Tavarat on samoilla paikoilla (jopa se huppari, jonka jätin tuolille mrrh) ja ainoa muutos on kalojen määrän luonnollinen kasvu akvaariossa, ne on saaneet poikasia! Onhan täällä nyt lunta ja jäätä, mutta silti. Ja siksi täällä onkin niin huippua, ettei minua saisi täältä nyt pois. Haraisin vastaan kuin juoksuhaluton poro kuninkuusajoissa, sekin on nähty :---D

Tänään lähdin jopa isän (ja minun tulevaisuudessa toivottavasti) metsästysseuran pikkujouluihin, mikä tarkoitti jahtijakt-fleecepukuisia ~~ikä~~ihmisiä ryystämässä hirvisoppaa. Joo-o, näytän isältäni ja joo-o, pikkuveli on kasvanut, mutta se oli niin kotoisaa, että melkein liikutuin. Kauheaa lässyä, mutta näin se menee! Ja ruispaloja on mennyt kohta paketillinen, oii kun ne on hyviä.

Mutta minulla on vielä läjä kuvia ja tunnelmia Espanjasta, esimerkiksi Sevillasta ja Fuengirolasta, pääsinpäs ottamaan aurinkoakin rannalla vielä joulukuussa. Nyt ei ehdi kirjoittaa siitä, kun on Imaginaerum vielä toista kertaa tälle päivälle kuuntelematta. Hyvää yötä ihanasta talvisesta Partakosta!

La despedida

2011-11-30T10:51:00.001+02:00

Joo. Sen neljän tunnin yöunien (ja sitä edeltävien viiden ja viiden ja viiden...) olo on sen verran turta ja sekava, etten ainakaan ole yhtään harmissaan lähdöstä. Oon oottanut tätä päivä yli kuukauden niin, että välillä jo itkin, että tuleeko se koskaan, mutta se tuli! Kun luen jotain vihkoon raapustettuja "2 viikkoa 3 päivää 6 tuntia 27 minuuttia"-sepustuksia, niin onhan se ihan hurjaa, että menin läpi nuo kaikki laskemani viikot ynnä muut - ja mulla oli vieläpä ajoittain tosi hauskaa! Otin ainakin näistä viimeisistä päivistä ihan kaiken irti.

Ei voi sanoa ettenkö olis yrittänyt. Koulussa kyrsi aina hirveästi tai oli muuten vaan huono olo, mutta väänsin hymyn naamalle ja menin juttelemaan luokkalaisille. Sain kavereita (en ystäviä), ja kun opettajat huusi, niin sanoin vain joojoo selvä, teen sen niin hyvin kuin voin. Ja tein. Olishan sitä voinut olla vielä kaiken lisäksi aidosti kiinnostunut ja iloinen, mutta oon ylpeä siitä mihin pystyin. Ei voi yrittää enemmän kuin kaikkensa.

Harmittaako lähteä etuajassa? NO EI. Tottakai mulla tulee ikävä tänne ja näitä ihmisiä, mutta ei se varmana koskaan saavuta näitä negatiivisten tunteiden mittoja, mitä nyt on ollu. Oli yllättävän helppoa vaan lähteä eilen koulusta ja tänään hyvästellä hostsiskot. Ei tämä tunnu miltään maailmanlopulta, vaan -alulta. Eilen käytiin viimeisenä syömässä ravintolassa (taas kerran), ja oli aivan ihana ilta. Mutta se oli ihana siksi, että se oli viimeinen ja kaikki tiesi sen. Just tuon viimeisyyden takia mulla on ollut hauskaa nämä päivät, koska oon koko ajan tiennyt, että kohta tää loppuu. Mulla on ollut hauskaa, ihan oikeasti:) Mutta hauskempaa on lähteä tänään bussilla Málagaan Sevillan kautta, pääsen näkemään puoli Espanjaa bussin ikkunasta!

luokkalaisia:)

2 kk yhessä kuvassa... tai oikeastaan monessa

ydinräjähdys!

senttejä kerty kiitettävä määrä

Teen ja sipsien voimalla jatkan musiikin latailua ja repun pakkaamista. Koulun ruokatunnilla ajattelin käydä vielä sanomassa heipat parhaille kavereilla ja son menoa sitte! Ja oikeasti, en oo ollu näin ilonen sen jälkeen kun tulin tänne. Oon niin onnellinen! Vaikka tämäkin postaus ehkä näyttää ruikutukselta, ni voisin vaikka hyppiä seinille ja kattoon ja virnuilen vaan itsekseen täällä, kun kukaan ei näe.

Hey for the last time from Cáceres! The bus will leave at 1.30 pm and it'll head for Málaga, to my cousin's place. This is the day i've been waiting for more than a month, and i feel great. I've packed nearly all my stuff and drunk at least 1 liter of tea. And then i'll go. Have i already mentioned that i feel a way happier than when i came here? Oh yes, i do! I'd like to write some more serious stuff but now i have no time for it and i slept very little last night, so i'm pretty dingdong right now, ha!

I'm waiting forward to see the southern Spain from the bus window, and it wasn't too hard to say goodbye. I don't know if i'll see these people again, and in fact, in case of some of them i don't even care. I will definitely go on studying Spanish and travelling etc, but... this is not my place. BUT! it's getting too serious now, goodbye for a while.

PS. Tuosta biisistä, niin sanat ei kauheasti kosketa. Será muy fácil de olvidarme de algunas cosas.

left my heart in...

2011-11-28T17:17:00.001+02:00

... Hervás! Ja jos tuli sellanen olo, että "wtf neverheard", niin ei hätää, niin olisi minullekin tullut vielä kolme päivää sitten. Jotenkin tuntuu, että nämä koko ajan harvenevat postaukset painottuu viikonloppuun, mutta kun viikolla mun elämä on (tai oli, huomenna viiminen koulupäivä!) sellasia "ölölölötylsääpiirränpäsadannenpallokalanvihkoon".

Viikonloppuna piti mennä Madridiin, mutta koska tämä on Espanja, niin yllättävää kyllä, tuli pari muuttujaa! Eipä mentykään, vaan lauantaina hostit pyysivät minua pakkaamaan reppuun yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja niin tein. Sullouduttiin autoon ja huristeltiin 120 kilometriä pohjoiseen, vuoristokylään nimeltä Hervás. Ja vau. Ihan uskomaton paikka!

Iltapäivällä lauantaina käytiin syömässä ihanaa kyläläisruokaa just sellasessa vanhassa tavernassa, mitä joskus näkee vaikka Serranoissa ja oli niin herkullista, yksinkertasta ja vaan huippua. Vasikka, juustokakku ja salaatti sulateltiin kävelylenkillä vuoristossa, opinpahan ainakin, että kastanjat pistää, kun nypin piikkejä vielä sunnuntaina näpeistä.

Minua on vaan aina kiehtonut korkeat paikat, ja kun ympärillä on 2,5 kilometriä korkeita, lumihuippuisia vuoria, niin olin vaan niin onnellinen, etten saanut puhuttuakaan juuri mitään. Tuijotin vaan maisemia: keltaisia vaahteroita, kastanjapuita, vuoria, järviä, mäntyjä ja muratteja, jotka kiipeilivät palmunoksilla ja olin ihan kikseissä. Vaikka tämä kaupunki on ihan hieno, niin tuntui, kuin olisi tullut kotiin, kun pääsin kylään ja metsän keskellä. Suomalaiset (ja miksei saamelaisetkin) kuuluu varmaankin jollain tavalla metsään, koska se on tarjonnut aina suojaa. Tajusin taas kerran tuolla, kuinka tärkeää minulle on olla puiden ympäröimä. Tai ylipäätään luonnon.

Illalla käppäiltiin juutalaiskorttelissa ja ryystettiin vähän kokista, ja ymmärsin jopa illan leffan tosi hyvin, vaikka se oli espanjaksi! Mutta nyt ciao, alan värkkäämään hosteille jotain läksiäisteni takia (kirjoitin läskiäisten, mutta kai se sitäkin on, kun mennään huomenna ravintolaan syömään) ja voishan sitä laukkuakin pakkailla!

Hassua muuten kuinka tänään rappukäytävässä tuoksui ihan isän tekemälle makkarakastikkeelle. Hyvä etten alkanut itkemään :D Vielä viikko ja sitten pääsee saunaan ja hiihtämään ja kaikkea muuta joulukuulle olennaista aktiviteettia.

Oijoi, mulla on oikein LÄJÄ postauksia varastossa, lähettelen kunhan kerkiän. Ainakin saatte lukea Salamancasta, minun espanjalaisesta "kodista", koulustani ja wtf-hetkistä, mutta nyt ei.

Huh kun tänään on hankala päivä. Nyt on 7 vuotta siitä, kun hostäidin mies kuoli, ja koko perhe on aivan maassa ja kauhean ylimääräinen ja turha olo täällä toisten surun keskellä. Yritän pysyä pois tieltä, mutta olen saanut jo monet huudot niskaan:(

Ruokatäräys

2011-11-22T19:53:00.001+02:00

Ne, jotka tuntee minua vähänkin, on varmaan tätä blogia lukiessa ihmetelly, että ei herranjesta, eikö se Sunna aio puhua ruuasta yhtään tai edes lätkiä herkkujen kuvia esille? No aikoo! Ainoa rajoittava tekijä (nyt loppu tämä termeillä brassailu) on se, että mielestäni tämä extremaduralainen keittiö ei ole kaikista herkullisimmasta päästä, vaikka esimerkiksi sisko minua joskus kotona jätemyllyksi kutsuukin...

tätä sitä kuvittelisi Espanjasta löytävänsä...

...mutta todellisuus on tämä

Espanjassahan on "Välimeren ruokavalio", eli rutosti oliiviöljyä, leipää, kalaa ja vihanneksia. Öö, olenko ollenkaan Espanjassa? Ainoa, joka täällä pitää paikkansa, on oliiviöljy, ja sitä on paljon. Ei sillä, esimerkiksi oliiviöljyyn tehty tortilla (siitä myöhemmin) on tosi hyvää! Mutta tämä maakunta on sisämaassa, mikä tarkoittaa, ettei kalaa syödä juurikaan. Eikä niitä vihanneksiakaan, vaikka niitä saisi ihania, tuoreita, halpoja, nam! 10 kilon pussi just poimittuja appelsiineja maksaa 5 euroa.

Extremaduran eli tämän provinssin erikoisuus on sianliha. Sitä saa vaikka missä muodossa: pekonia, kinkkua, filettä, lomoa, makkaraa... Valitettavasti muhun uppoaa tasan yksi possuruoka, ja se on joulukinkku. Varmaan kengänpohjakin maistuisi hyvältä sen kastikkeen ja pitkän paistoajan kanssa! Possu on jokaisen extremaduralaisen ylpeys ja jokaisen koululaisen evässämpylän täyte. Kamalin possututtavuus minulle on ollut täällä kylmästä possunrasvasta, aniksesta ja kananmunasta tehty, hmh, sörsseli, ja kakkoseksi kirivät uppopaistetut sianrasvasnäksit, joissa oli vaatimattomat 1600 kaloria/100 grammaa. Oikea terveysherkku, kyllä kyllä.

Kinkku on muuten taidelaji, ei ruoka. Kun erehdyin kehumaan yhtä kinkkua, että "tämähän on yhtä hyvää kuin pekoni", niin hostsisko kimmastui ja sanoi, ettei sitä saa edes verrata niin ala-arvoiseen ruokaan :---) Kinkku on kuulkaas vakava asia! (Nii-in, nimittäin se on hyvä juttu, jos sitä ei syö lainkaan.)

Muita tyypillisiä ruokia on ainakin oliivit ja tortilla, eli peruna-sipuli-munakas. Sitä syödään yleensä illalliseksi, ja senkin valmistamiseen tarvii kuulemma taitoa. No ei se kyllä hankalalta näytä, muttenhän mie tiiä mitään.

tortilla

Ruoka-ajat on täällä aivan erilaiset kuin Suomessa. Aamupala on ainoa samanlainen, mutta espanjalaisella aamupalalla syödään aina jotain makeaa, kuten muffinsseja, kakkua, kaakaota yms. Ihan kiva aluksi, mutta ei sillä pärjää seuraavaan ruokaan ilman, että maha murisee reilusti.

Kouluun nämä ottavat vain eväät. Mun koulupäivä kestää 8-14 ja siinä välillä syön yleensä vain jonkun hedelmän, ja nälkä on! Kun tullaan kotiin, niin yleensä puoli kolmelta meillä syödään päivän ruoka eli la comida, johon kuuluu normaalisti alkukeitto, pääruuaksi lihaa, kalaa tai kanaa ilman mitään lisuketta ja jälkkäriksi hedelmää, jota tosin kukaan muu kuin mie ei syö.

Joskus kuuden ja seitsemän välissä yleensä käydään ruokakaapilla napsimassa vähän keksejä tai muroja, ja yhdeksän maissa on toinen ruoka eli cena. Hostini syövät silloin yleensä tortillaa tai jotain valmisruokaa kuten pizzaa, tai joskus pelkästään jogurttia. Viikonloput eroavat viikosta niin, että välipaloja ei ole, mutta ruualla syödään enemmän. ÄHKY.

Yksi juttu, mitä ihmettelen täällä, on kuitujen syönnin vähyys. Itselle on ollut vaikeaa puputtaa pelkästä valkoisesta vehnäjauhoista tehtyä leipää ja leivonnaisia, kun kotona syön paljon ruisleipää ja mysliä, ja siitä on tullutkin pysyvästi vähän huono olo. Olis pitänyt ottaa näkkäriä mukaan:D No, vielä viikko ja pari päivää ja pääsen äitin ruisleiville!

Miltä vaikuttaa? Löytyykö muita ei-kinkunystäviä vai onko kinkku jees? Jos on, niin suosittelen matkaa Extremaduraan, maailman kinkkumekkaan!

sápmái, juogo?

2011-11-20T00:19:00.001+02:00

Saakeli tätä koti-ikävän määrää, ja kun se ei helpota millään. Pahenee vaan. Tiedän, vaikeudet pitää voittaa ja kaikki kasvattaa ja kahen viikon päästä olen Suomessa, mutta...

Se on ihan hirveän vaikeaa. Placebo laulaa siitä että juokse nyt vaan se mäki ylös, kyllä se siitä, mutta entä jos on jalat hapoilla eikä huippua näy? Pitääkö vaan luottaa, että se on siellä? Pitää kai. I´ll keep running.

"jaja, Sunna! ahora el mareo te toca a tí!" (eli Mérida)

2011-11-17T16:09:00.001+02:00

amfiteatteria

tuolla ne gladiaattorit ja leijonat on ottaneet toisistaan mittaa!

2000 vuotta vanha teatteri

marga <3 la chica mas buena en el mundo!

ruvettiin taiteellisiksi

marga: "miks niillä ole kenelläkään päätä?"

museossa oli kauhean kokoisia mosaiikkeja, jotain 4x6 metriä

eikä se pylväskään ollut pienimmästä päästä

katakombeja! buu.

plaza mayor de merida

Heippodeij! Näköjään tuo espajalainen mentaliteetti on tarttunut minuunkin ja viimeksi lupailemani "huomenna" tarkoittikin kolmen päivän päästä... pues no pasa nada, lo podemos hacer el proximo dia, noo?

Mérida on noin tunnin ajomatkan päässä oleva aika pikkuinen naapurikaupunki, jonne lähdin Margan 9v. ja hostmaman kanssa sunnuntaina. Hyy, sitä varten piti herätä sunnuntaina ennen kaheksaa (äiti ja isä varmaan arvaa, kuinka iloinen olen, kun kello inisee viikonloppuna). Mutta kannatti! Meinattiin myöhästyä junasta, mutta ehdittiin. Marga ja hostäiti käyttivät matkan torkkumiseen, mutta mie bongailin korppikotkia ja muita kauniita maisemia ikkunasta.

Perillä käytiin hakemassa churreriasta churroja ja "chocolatea" ja mentiin syömään niitä puistoon. Churrot ovat ihania! Sellaisia pitkulaisia, sokerittomia munkkeja, joita sitten kastetaan sokeriin tai siihen chocolateen (vähän kuin kaakaon ja sulan suklaan risteytys). Tosi terveellistä, joo, mutta ainakin hyvää...

Hostäitikään ei tuntenut kaupunkia juuri ollenkaan, joten kysyttiin tietä monelta vastaantulijalta. Lopulta löysimme sinne, minne pitikin, eli roomalaiseen amfiteatteriin ja teatteriin. En voi muuta sanoa kuin wau. Amfiteatteri on valtava, ei nyt samaa luokkaa kuin esikuvansa Colosseum, mutta sinnekin kuulemma mahtui 20000-30000 ihmistä katselemaan gladiaattoritaisteluja. Teatteri oli säilynyt paremmin, ja siellä järjestetään vieläkin kesällä näytelmiä.

Raunioiden jälkeen edessä oli jotain vielä vanhempaa, eli roomalaisen taiteen museo. Täytyy kyllä nostaa hattua Margalle, joka ei kertaakaan valittanut eikä edes vaikuttanut tylsistyneeltä, vaan jopa hihkaisi jälkikäteen, että olipa mielenkiintoista. GOO GIRL! Ja se oli mielenkiintoista, vaikka luulenpa, että päättömien patsaiden vuosikiintiö on nyt täynnä.

Takaisin tullessakin piti kysyä tietä, koska olimme tulleet niin monen mutkan kautta. Paluumatkalla mulla ja Margalla oli tylsää ja otettiin urpoja naamanvääntelykuvia ja klassinen video "estamos en el tren... que tengo que decir? ya he dicho que estamos en el tren? mmmmm-m sii entonces..."

Hei muuten, tuo otsikko on junasta, kun juna lähti liikkelle ja Marga naureskeli mulle, kun istuin selkä menosuuntaan, että "haha, Sunna! Nyt sulle tulee paha olo!"

Hey and sorry about posting this a bit late, but you know, this Spanish mentality is like this! You can do things tomorrow too, not today... like with our microwave oven, car, washing machine or anything that has been broken during the last few weeks. And the car has been broken twice.

The last Sunday me, hostmum and my nine-year-old hostsister took the train to Mérida, a small city nearby. It isn't just another little town, because there are more than 2000 years old roman ruins in there. We went to see the amfitheatre and the theatre and the museum of roman art, and it was just stunning. I mean, i come from Inari and i haven't ever seen very old buildings or doings of developed cultures from the time when Jesus was claimed to born. 2000 years ago the people were fishers and hunters in Inari, they didn't build huge theatres.

It was great fun too! Especially the journey back, when me and hostsister Marga released our theatrical talents in the train and took some epic photos, but sorry, i won't upload them here:( Hasta luegoooo!

they're taking the hobbits to caceres

2011-11-14T16:27:00.001+02:00

ei kaunista, eikä haise hyvältä. eikä myöskään maistu!

karkkia kerrakseen

kebaba!

Elle, ihan sinua varten:)

tykkään tästä kuvasta hurjasti, just tuollanen tunnelma siellä oli

pyhä yrjö eli san jorge ja lohikäärmeenkuvatus

Maistuisiko?

ostoksia

Hola tios!

Kaikki kuvat ovat lauantain keskiaikamarkkinoilta. Josta kuulette kyllä kohta ison määrän hehkutusta ja ihastelua, mutta yritän ensin muistella jotain ennen sitä.

Kouluviikko oli yhtä jumalattoman tylsä kuin aiemmatkin, tein muutaman kokeen, joista olin aivan varma, että ehkä korkeintaan kolmonen sieltä paukahtaa (Espanjan asteikko on 1-10), mutta tänään sain tietää, että sain toisesta kympin ja toisesta seiskan, saanko suudella lattiaa? Toivottavasti tuohon loppui opettajien valitus siitä, että olen laiska.

Perjantaina oli luokkakavereiden konfirmaatio (täällä on ripari 17-vuotiaana) ja menin sinne kirkkoon parin ei-niin uskonnollisen kaveripojan kanssa. Olipa harvinaisen pitkät 1,5 tuntia, kun tajunnut juuri mistään mitään, korkkarit oli kuolema ja kaveri pelasi Angrybirdsiä puhelimella eikä edes voinut jutella. Katolilaisessa messussa pitää muuten yhdessä vaiheessa kätellä tai halata kaikkia tuttuja ja myös nunnia, jos niitä on lähettyvillä. Yleensä on, vaikka kaikki nuoret yrittävätkin vältellä niitä, sillä kukapa haluaisi sipulinhajuisen, kylkiluita murskaavan ja ikuisuuksia kestävän herran armon ilmentymän.

Perjantai-iltana oli hostäidin synttärit, joiden kunniaksi mentiin illalliselle koko suvun ja vielä joidenkin tuttujen kanssa klubille. Aikuiset ryystivät kaljaa ja juorusivat murhajutuista ja lapsistaan ja lapset rakensivat lennokkeja ja pelasivat tennistä. Mie söin aikuisten kanssa, mutta kävin opettamassa lapsille vähän paperitaittelua ja tulipa hienot lennokit ja suursyömärit!

Lauantaina sai nukkua, ahhh jes. Heräsin, nuljusin enkä tehnyt mitään lounaaseen mennessä. Sen jälkeen lähdin katselemaan keskiaikamarkkinoille ihan vain mielenkiinnosta. Kukaan hosteista ei lähtenyt, koska "no se on sellanen tylsä". No, sitä se ei kyllä ollut.

En tiedä, mikä siinä yhdistelmässä oli niin ihmeellistä, mutta tuo ilta oli ehdottomasti tämän vuoden parhaita hetkiä! Kymmeniä värikkäitä kojuja, kuvioituja lippuja liehumassa joka puolella, keskiaikaisiin kamppeisiin pukeutunutta väkeä, herkkuja, koruja ja kauniita käsitöitä notkuvat pöydät, savua, naurua, kirkontornien sadat naakat ilmassa, kova tuuli, tuhat vuotta vanhat muurit, tornit ja palatsit, kapeat kadut, tungos... yksi niistä hetkistä, jolloin aika pysähtyy ja saattaa unohtaa kaiken muun, vain katselee, miettii ja nauttii siitä että on olemassa ja yksin.

Ostin joululahjoja, tuliaisia ja koruja itselleni. Siis lahjat ja tuliaiset ei sentäs ole minulle! Tykkään kovasti ainakin musta-hopeasta pöllökaulakorusta, jonka sanottiin karkottavan pahat henget. Njää, saapa nähdä, mutta se on hieno.

Huomenna voin laittaa kuvia Méridasta, mutta tänään en, koska Blogger ei ole taaskaan kovin yhteistyökykyisellä päällä.Milloin sen uhmaikä menee ohi?

Oh and i've totally forgotten to write in english too! Anyways, i'm getting really tired of this school, because the noise is unbelievable and trying to learn all the things in spanish difficult. Though, i've noticed that now i really understand nearly everything in the classes and i even got a 7 of 10 in chemistry, totally in spanish! woow proud of myself, i though i was gonna get suspended.

The last Friday i went to the confirmation ceremony in a church and hoo, it was just as boring as in Finland. But at least i saw something different and new, though i think i'm not going to church very soon anymore... on friday night we also went to have a dinner out and it was great fun! i played with the "host cousins" and tried to attend the adults' dinner talk, but with not-so good success.

There has been a medieval market in Cáceres for 4 days, and i went there on Saturday. It was just wonderful. I would have wanted to buy all those teas, earrings, candle holders, sweets and music instruments, not to mention all the wonderful-smelling food... i ended up buying some christmas gifts for my family and friends and some chocolate for me, of course:--D i just fell in love with that athmosphere there, the medieval part of the town is like made for that kind of event. or well, actually it IS. I as a hopeless escapist could imagine the streets 1000 years ago, it made my imagination fly. The following day i dived deeper in the history of this region, but i'm going to write about that tomorrow, because there are going to be lots of photos...

it's the city i live in

2011-11-10T17:59:00.000+02:00

Hei ja tervetuloa pikku kävelyreissulle Cáceresiin med turisti-Sunna! Aluksi huomautan, että tämä postaus on seurausta äärimmäisestä tylsyydestä, joka taas on seurausta sateesta, joka taas... njäh, asiaan. Et tarvitse mukaasi mitään, et edes niitä kumisaappaita ja sateenvarjoa, joita caceresilaiset raahaavat näin syksyllä mukanaan, satoi tai paistoi.

Lähdetäänpäs ensin kotoa. Mummo kysyy kymmenen kertaa, haluanko ottaa sateenvarjon vai en, ja on ilmeisen kuuro vastaukselle "no gracias". Kadulla minua katsovat oudoksuen lähes kaikki, koska olen sattunut unohtamaan pipon päähän: eihän hyvänen aika kukaan espanjalainen käytä pipoa, mutta UGGit, kumisaappaat ja villakangastakki ovat ihan täydellinen varustus vaikkapa aurinkoiselle päivälle, jolloin lämpötila hipoo hellerajaa. (Äsh, taas taidan pomppia jonnekkin verbaliikan ojaan selittämään.)

Plazalle eli keskusaukiolle mennessä pikkukaduilla ei ole juuri ketään, koska on siesta. Näen vain pari vihreätukkaista hippiä (harvinaista, nimittäin täällä melkein kaikki pukeutuvat samalla tavalla ja erikoisempia heppuja tapaa todella harvoin) ja remppareiskoja sekä pari muuta kaltaistani nuorta, jotka maleksivat kaupungilla kameran kanssa tai ilman, kun on tylsää. Tosin he eivät varmaankaan ole Suomesta. Mitä lähemmäs tulen vanhaa keskustaa, sitä enemmän sähkölangoista ja pyykkinaruista roikkuu tuollaisia värikkäitä... lakanoita? Mikähän tarkoitus niilläkin on? Myöhemmin selvisi, että ne on ripustettu tuonne jo etukäteen viikonlopun keskiaikamarkkinoita varten, mutta hämmensipä tuokin hetken.

plaza mayor

el ayuntamiento eli kaupungintalo

torni, jonka nimeä en muista

Sittenpäs käpystelin pääaukiolle, joka oli - yllättävää kyllä - tyhjä. Päivisin ja varsinkin kun on pilvistä tuo plaza vaikuttaa liian isolta, harmaalta ja susirumalta, mutta kun vanhankaupungit valot sytytetään ja aukio on täynnä tanssivia ja laulavia ihmisiä, niin jo paranee tunnelma. Tuolla on muuten hassuin näkemäni suihkulähde, se nimittäin suihkuttaa vaakatasossa vettä epäsäännöllisesti niin, ettei siitä ainakaan ilman niitä kuuluisia kumppareita kannata läheltä mennä.

olen niin espanjalaistunut, että hankin tällaiset rönttäpopot ja tykkään:D

Vanhakaupunki on ehdottomasti suosikkipaikkani tässä kaupungissa. Siellä on rauhallista ja se beigejen kivimuurien ja vihreiden köynnösten ja palmujen väriyhdistelmä on upea. Vanhassakaupungissa saa turisteilla rauhassa, koska siellä on muitakin turisteja, ja välillä jopa ulkomaalaisia, tuplawau. Kukaan ei ihmettele, kun kaivan kameran esiin. Tykkään myös siitä, että siellä ei ole vaaraa törmätä luokkakavereihin ja leimautua auttamattomaksi friikiksi: kukaan itseäänkunnioittava alle 50-vuotias tai yli 10-vuotias caceresilainen ei mene vanhaankaupunkiin kuin bilettämään feria-aikaan.

Vanhassakaupungissa on monta kirkkoa, muutama palatsi ja pari-kolme museota sekä torneja ja ihan tavallisia taloja, toki siis 1000 vuotta vanhoja. Noissa taloissa muuten asuu ihmisiä, ja asunnot vanhassakaupungissa ovat täkäläisittäin törkeän hintaisia, Suomen hinnoiksi ei edes pahoja. Tuolla on ihan erilainen tunnelma kuin muualla, aivan kuin aika olisi hypännyt taaksepäin. Koska kaikilla teillä ei saa ajaa, melutasokin on mitätön. Koko vanhaa osaa ympäröi puoli metriä paksu ja muutaman korkea kivimuuri, joka sekin blokkaa äänisaasteen aikas tehokkaasti.

Kirkkojen seinissä on muuten melkein aina pyhimysten patsaita, ja yhden pyhimyksen varpaita pitää aina suudella, kun kulkee ohi. Kun kysyin, että miksi ihmeessä, niin vastaus oli, että saa kokeista parempia numeroita.

Kun olin kiertänyt vanhoja muureja tarpeeksi ja ihme kyllä välttänyt eksymisen (alanko muka jo tuntea nämä kadut?), käännyin takaisin ja lähdin aivan toiselle laidalle, kerrostalojen ja kauppakeskusten luo, koska piti ottaa kuva...

... tästä! Tuo on tämän kaupungin "salaisuuksien kammio", jonka iso rautaovi aukeaa perjantai- ja lauataiöisin niille, joilla on ikää se maagiset 18 tai sitten muita konsteja, joilla manipuloida portsarit päästämään sisälle. Nyt tuo on vain karu ovi ja ruma kyltti. Iltaisin Bahían edusta on aina täynnä porukkaa, joka miettii, miten pääsisi sisään ilman henkkareita. Ja porukkaa tarkoittaa vähintään 500 ihmistä. Oikeastaan täällä on jo käsite "ir a bahia", koska pelkästään se edustalla hengailu on hauskaa.

kuinka kaunis voi talo olla?

siellä paju, täällä kaktus. puska mikä puska.

oliivipuu

Bahíalta kilometri eteenpäin ollaankin jo jollain vähän kalliimmalla omakotitaloalueella. Kävin tässä vaiheessa hakemassa itselle Mäkkäristä jätskiä ja jäin mussuttamaan sitä leikkipuistoon ja keräsin taas ihmetteleviä katseita syödessäni jäätelöä ja herranjumala pelkkä huppari päällä! Täällä on paljon hienoja puistoja, mutta niitä ei "mainosteta" mitenkään, ei ole mitään kylttiä, että "puisto", vaan yhtäkkiä vaan kun kääntyy kadulla jollekin sangen puita versovalle kadunpätkälle huomaakin, että jassoo, tämähän on puisto. Oma lempipuistoni on Parque del Principe, josta taisin ensimmäisellä viikolla hehkuttaakin.

Espanjassa ei kauheasti panosteta jalankulkijoihin tai varsinkaan pyöräilijöihin. Pyöräily on pelkkä urheilu, ei arkipäivän tapahtuma. Töihin tai kouluun pyöräily on vaikeaa tai ainakin vaarallista, sillä jalkakäytävillä ei saa pyöräillä tai rullaluistella. Ja tuon liikenteen sekaan meneminen... hmm, ehkä sittenkin kävely on hieno juttu. Toisaalta espanjalaiset eivät myöskään kävele paljon, vaan autolla liikutaan ihan joka paikkaan.

Jalkoihin ei satu vieläkään eikä palmujen ihmettelemisestä saa tarpeeksi, mutta puhelin herjaa minua ja hostmama soittelee, että aioinko tulla kotiin tänä iltana ollenkaan. Pikkuinen seikkailu on ohi ja jumitun illaksi koneelle tai katsomaan Atrapa un millon. Vaikka ne voittavatkin aina vain 5000. Mitä huijausta.

Kulkeminen on hienoa, paikallaan pysyminen ei. Ehkä siksi tuo koulussa istuminen täällä tuottaakin niin suurta ikävystymistä ja melkeinpä tuskaa, kun olen upeassa kaupungissa, jota voisin vain tutkia ja ihmetellä aamusta iltaan, ja minun täytyy tönöttää turhaan tunneilla ja vastaanottaa rähinää milloin missäkin aineessa siitä, miksi en osaa kirjoittaa paremmin. Sori, mutta espanja ei ole äidinkieleni. Tiedetään, olen vaihtari, minun kuuluu olla koulussa ja hoidankin kiltisti marisematta a~~inakaan espanjaksi en valita mistään, suomesta tai saamesta ei puhuta~~ kaikki hommat, mutta kun ei vaan nappaa. Pöh.

Muutenkin hirveä hinku jo kotiin, tänään sain tiedot alustavista lentolipuista. Suomessa odottaa monta niin maan mahtavaa juttua, joista mahtavin on varmaan maaliskuussa, uijuijui <3 Siihen liittyy tämä näin, jonka takia olen ollu ihan horroksessa eilisestä asti.

Onhan täällä Espanjassakin muutama hiano homma tiedossa! Tänä viikonloppuna menen Méridaan katsomaan roomalaisia amfiteatterin raunioita ja syömään churroja (nörttipisteet pamahti, kun kerroin kavereille, että ei, en tule teidän sekobileisiin, vaan menen katsomaan kivenkappaleita), sitten on yhdet juhlat campolla ja sitten on viikonloppu Madridissa! Tämän loppuhuipennuksen jälkeen seuraa vielä siirtymä Sevillan kautta Málagaan ja Fuengirolaan, jossa vietän serkun perheen luona viimeiset Espanjan-päiväni. Ehkä 3. päivä joulukuuta sitten takaisin Suomeen!

friikkikirppusirkus

2011-11-07T18:06:00.002+02:00

hyihyihyi se oli ISO. 15-20 cm rukoilijasirkkaa lähietäisyydeltä ei ole kaunis näky.

aamupalaksi kaakaota ja suklaakakkua! löytyihän niitä hyviäkin espanjalaisia ruokia

eipäs pöllömmät maisemat aamupalalla

ha, eikö muka yhtään korppikotkaa kuvassa?

suklaata.

öö pyörävaja ja auringonlasku, kuinka taiteellista

Kiitos tuesta viime postaukseen, ei tämä yhtään sen helpompaa ole, mutta tuntuu ihanalta, että joku lähettää haleja, vaikkakin pelkästään blogin kommenttipoksiin:)

Tämä viikonloppu menikin hyvin! Lähdettin lauantai-iltapäivänä taas campolle hostien kanssa ja hostien enon perhekin tuli mukaan, eli the vakiolastenvahdille löytyi ylläri pylläri jälleen rutkasti tekemistä. Nyt maisema ei ollut keltainen vaan vihreä, sateista on ollut apua.

Aloin pikkuhiljaa ymmärtää 16-vuotiaan hostsiskon ötökkäkammoa. Nostettiin sälekaihtimia (ne pitää nostaa ulkoa käsin) ja yhtäkkiä sisko kiljuu, että "Sunna, mene taaksepäin, HYI HELVETTI MENE ÄKKIÄ TAAKSEPÄIN!" ja mie vaan katselin hämmentyneenä ympärilleni että häh, mitä tässä nyt on vialla. Sitten katsoin alas ja hyi, se oli iso! Rukoilijasirkka eli mantis religiosa oli ihan jalkojen juuressa... sisko sanoi, että se on myrkyllinen ja hengenvaarallinen, ja siltä se kyllä näytti. Se oli ihan kuin suurennettu versio heinäsirkasta, yöh, ihan valtava, ainakin 15 senttiä pitkä! Juostiin sisälle ja etsittiin ötökkäkirjasta tietoa ja huh, ei se onneksi ollutkaan myrkyllinen. Ja mitä mie sitten tein? Otin kameran esiin ja menin zoomailemaan sitä rumilusta, ja tuosta te nyt sen sitten ensimmäisenä näette. Ruma on, eikös juu?

Kuolo koitti rukoilijasirkalle tunnin päästä, kun täti, joka on eläinlääkäri, kävi reilusti harjaamassa sen hengiltä. Ötökkäkirja muuten sanoi, että tuon voi turvallisesti pyydystää käsin. Vapaaehtoisia?

Loppuilta syötiin vihanneksi ja kanaa ja aikuiset yrittivät opettaa minulle monimutkaista espanjalaista korttipeliä, jossa kestää aina 2-3 tuntia. Täällä lapset eivät saa pelata korttia, se hupi on varattu yli 15-vuotiaille. Ja hei, en ollut edes viimeinen!

Sunnuntaina lähinnä laiskoteltiin ja käytiin vähän kävelemässä. Eläinlääkäritäti ihmetteli kuolleiden lehmien ja korppikotkien määrää - ihan kuin koko eläinkunta olisi seonnut parin viikon aikana. Korppikotkia oli paljon! Laskin, että ikkunan ohi ihan läheltä lensi yli 40 sillä välin, kun söimme lounasta... ja nekin ovat valtavia, kuulemma Euroopan suurimpia lintuja. Aika aavemaista istua illalla ulkona ja katsella kymmeniä korppikotkia.

Iltapäivällä kyllästyin kortin lätkimiseen ja leikin puutarhassa lasten kanssa. Illalla palattiin kaupunkiin ja hostien autoepäonni jatkui: tällä kertaa ajettiin naulaan ja kaksi rengasta puhkesi. Ei jeesus! Jos jossain kulkuneuvossa on joskus enemmän vikoja kuin tuossa "upeassa maasturissa", niin kertokaa, tuo rikkoo jo kohta jotkin kansainväliset ennätykset.

Tänään tein koulussa kemiankokeen ja saapa nähdä, tuleeko hylätty vai ei. Epäreiluus jatkui, koska äikäntunnilla minun piti taas tehdä ihan mahdottomia juttuja, ja ope näki punaista, kun sekoitin aasin ja hevosen. Hohhoi, mene itse Suomeen ja puhu siellä täydellisesti, niin sitten voit sanoa minua tyhmäksi, eikös?

Millaista juttua haluaisitte kuulla täältä? Musiikki-, koti- vai koulupostausta? Vai jotain ruuista? Mikä asia Espanjassa kiinnostaa? Vielä ainakin kuukausi on pestiä jäljellä, joten ideoita kehiin:) Heippa!

Hei muuten kiitos uusille lukijoille, teitähän on kohta 50! Lupailen tässä jotain arvontaa, kun pääsen takaisin Suomeen ja sellaisen postin pariin, joka toimittaa tavarat päivinä eikä kuukausina mitattuna.

Adiós pilvilinnat

2011-11-04T21:11:00.001+02:00

Kuvat vanhastakaupungista muutaman viikon takaa, koska tuonne vesisateeseen en ole tällä viikolla viitsinyt/jaksanut lähteä kameraa kastelemaan. En ole viitsinyt tehdä sen puoleen paljon muutakaan, koska sain hosteilta kivan pikkuflunssan (joka kyllä on varmaan koko koululla) ja muutenkin on mieli aivan matalalla.

Alussa kaikki oli mahtavaa, kivaa ja jees. Aurinko paistoi, sain lekotella iltapäivisin puistossa Robin Hobbia lueskellessa koulun jälkeen enkä tiennyt vielä mistään mitään tai hahmottanut mitään suhteita. En tajunnut koulusta mitään - onneksi. Pikku hiljaa aloin huomata ympäristössä asioita, joista en pidä. Ja kuukaudessa olikin käynyt niin, että niiden inhottavien osuus on isompi kuin ihanien.

En ollut etukäteen kylläkään rakentanut mitään haavelinnaa Espanjasta. Tiesin, että tulen maahan, jossa on aivan erilainen kulttuuri, johon sopeutuminen voisi olla vaikeaa, ja tiesin, ettei tämä ole mikään mahtavakivajeesjees turistipaikka palmuineen ja hiekkarantoineen. Kaupungissa ei ole mitään vikaa, ei maassakaan, mutta ehkä juuri tässä kulttuurissa - tai sitten minussa, kun en vaan sopeudu. Säikähdän edelleen, kun ihmiset riitelevät, koska se on niin voimakasta ja kaikki riidat ovat sellaisia, että Suomessa jos kaveri/perheenjäsen huutaisi minulle niin, niin se olisi sitten siinä. Eipäs oltaisi enää väleissä. En voi ymmärtää, miten tuollaisten megariitojen jälkeen sovitaan.

Koulukulttuuri on täysin erilainen. En ala tässä sitä sen kummemmin miettimään, koska sen ajatteliminen saa minut huonolle tuulelle. Joka tapauksessa ehkä siitä kertoo paljon se, etten malta odottaa, että pääsen omaan kouluuni takaisin. Oi, jos pääsisinkin jo huomenna.

Haluan kotiin aivan valtavasti, mutta pysyn täällä kuitenkin vielä kuukauden. Eli joulukuun alussa pääsen taas tuttuihin ympyröihin. Tiedän, että tämä on ainoa oikea ratkaisu, koska olisi ajattelematonta lähteä heti: ei kuukaudessa voi tapahtua mitään niin kauheaa, ettenkö voisi jäädä, mutta voi hyvinkin tapahtua jotain tosi mukavaa:) Haluan kotiin ei tarkoita, että olisi vain vähän ikävä, vaan sitä, että illalla viimeisenä melkein itken, koska en halua herätä aamulla täältä, ja aamulla itkettää, kun kuitenkin herään. Koulussa teen kaikki annetut tehtävät, mutta opettajat eivät ole tyytyväisiä, koska ymmärrän ohjeita välillä väärin. Minulta vaaditaan paljon, vaikka olen opiskellut espanjaa vasta 2 vuotta, mutta toisaalta ihan hyvä, enpä ehdi ikävöidä kotiin vielä tätä enempää.

Luokkakaverit ovat kyllä mahtavia, saavat minut hymyilemään ja nauramaan, vaikka kuinka surettaa ja haluan pois. Ilman heitä... tämä olisi aika lailla hirvein paikka, missä olen ollut. Perhekin yrittää auttaa ja tukea, mutteivät he oikein ymmärrä. Äidin mukaan minun pitäisi sopeutua ja tehdä kaikki täkäläisellä tavalla ja muuttaa maailmani espanjaksi, mutta miten tiedän nämä tavat, jos niitä ei minulle kukaan kerro? Sori vaan, mutta telepatia ei toimi, en osaa.

Tästä tuli aika lailla ruikutus, mutta ainakin täysin rehellinen sellainen. Hiukan kauhistuttaa, koska tapoihini ei ole ennen kuulunut minkäänlainen ikävöiminen eikä masentuneisuus. Ehkä korkeintaan panikointi, jos on liian paljon hommaa, mutta ei tällainen apaattinen tila, jossa kaikki on yhtä surullista tai harmaata ja jossa hymyilemiseen tarvitaan paljon. Yleensä hymyilen tai kiukuttelen, mutta mikään ei ole ihan sama. Toivottavasti tämä menee ohi, kun lähden, mutta luulenpa, että kyllä se menee.

Ainakin olen oppinut olemaan valittamatta, mitä minulla on! Huh, äiti kyllä riemastuu, kun en enää marise läksyistä (ne kun sentään ovat oikealla kielellä ja ymmärrän kaikki ohjeet), ruuasta (kylmä anisläskisoosi aiheuttaa kylmänväreitä vieläkin), kavereista (oi, te olette ihania, rakastan teitä kaikkia), siivoamisesta (mieluummin siivoan itse kuin etsin kännykän johtoa siivoojan jäljiltä. Kyllä, siivoojan!), opettajista (suomalaiset kohtelevat oppilaita kuin ihmisiä, nämä kuin rangaistusvankeja) tai monesta muustakaan asiasta.

Ja kyllä se on niin, että olen suomalainen tai saamelainen tai varmaan molempia - ja ylpeä siitä. Revontulet, pitkä talvi, lyhyt valoisa kesä, hillassa käynti, metsästys, lumi, jää ja kylmä tuuli ovat se olotila, jossa olen kokonainen. Täällä olen raastettu irti kaikesta ja yksin. Ja sauna! Suihku on ihan turha juttu ilman saunaa :D

Huh, luonteenkasvatus on rankkaa puuhaa. Toivon, ettei toiste tarvitse lähteä tällaiseen tilanteeseen - ainakaan yksin. Joulukuu, tule jo!

kuvahaaste

2011-11-02T17:55:00.001+02:00

Kiitos Idan minun pitää nyt tällainen vääntää:)

1. Aukaise neljäs tiedostokansio jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa.

Säälin teitä! Nyt sattui esiin viime kesältä mun taiteellista lahjattomuutta. Olin heinäkuun lopun ja elokuun alun Inarin kirkossa "töissä", mutta eihän siellä juuri ketään käynyt. Tässä oon näköjään huvittanut itseäni piirtelemällä komeita sarjiksia. Meillä oli sellainen päiväkirja/vihko, johon jokainen opas sai kirjoittaa mitä mieleen juolahti, ja vuoron tylsyysasteen näki sitten aina siitä scheissen määrästä.

Enpäs keksi enempää tuosta kuvasta! Täällä sataa ja on aika lämmin ja koulussa oli aivan älyttömän tylsää. Enempi espanjasta huomenna. Haastan tähän Emmin, Tanjan, Aneten ja Tarun!

puente

2011-10-31T13:49:00.002+02:00

Heippodei! Täältä kirjoittaa väsynyt ja nuhainen ja aika lailla varmaan kuumeinenkin juhlija. Nyt on jostain syystä (pyhäinpäivä?) neljän päivän viikonloppu, ja sille oli isot suunnitelmat, joista osa toteutu ja osa sitten... ei. Tänään esim piti mennä yksiin juhliin kavereiden kanssa, mutta kuumeen kanssa jätän väliin, kerkeää sitä myöhemminkin. Ja huomenna piti mennä ulos syömään ja naapurikaupunkiin shoppailemaan ja tutustumaan roomalaisiin raunioihin, mutta hostien auto levisi tielle eilen ja koska on vapaapäivä, sitä ei saa korjattua. Eli siinä se nyt tönöttää ikkunan alla ja hostmama on ehkä hiukan raivona, koska auto on kaikkien tiellä ja se on saanut jo monta vihaista soittoa, että "SIIRRÄ JO HEMMETTI SE KOTTEROSI TALLIIN!" mutta siinä se on ja pysyy. Kunnes korjaaja tulee... jos tulee.

Perjantaina menin kavereiden kanssa ulos ja hauskaa olikin, ihan vaan istuttiin baarissa ja juteltiin ja myöhemmin vähän väärinkäytettiin leikkipuistoa, mutta pitäähän lukiolaistenkin joskus päästä vähän leikkimään. Ei yläikärajaa leikkipuistoihin kiitos!

Lauantaina lähdettiin taas campolle, tosin aika lyhyeksi aikaa. Minusta on aina mahtavaa istua autossa ja vaan katsoa maisemia, jotka vaihtuu. Varsinkin kun ikkunasta voi bongata korppikotkia, aaseja, kotkia, possuja, kauriita, peuroja, pyitä, lehmiä, lampaita ja kaikkia pikkulintuja, aurinko paistaa ja palmut huojuvat. Siskotkaan eivät tapelleet, joten oli rauhallista siinä syödä mandariineja. On muuten hassua, että hostien mielestä tuo alle tunnin matka campolle on pitkä automatka ja pikkusisko ehtii kyllästyä sillä välillä jo tuhat kertaa ja vinkuu. 60 kilometriä oli minun päivittäinen koulumatka ala-asteella! Huh, huomaa tosiaan, että Lapissa nuo etäisyydet ovat isoja.

Campolla ehdin oikeastaan vaan syödä (tosi pitkän kaavan mukaan) ja pelata hostserkkujen kanssa jalkapalloa, ja sitten lähdinkin isomman hostsiskon ja hostmaman kanssa takaisin Cáceresiin. Siellä siskon ja sen kavereiden kanssa lähdettiin Maldita Nerean konserttiin. Ensin odoteltiin ulkona tunti ja ovista sisään pääseminen oli kyllä hirveä kokemus - varsinkin, kun sisko ja sen kaverit menivät kuitenkin koko hallin huonoimmille paikoille. Mitä ihmeen järkeä olla jonossa puristuksissa kaksi tuntia, että menee niille paikoille, joille kukaan muu ei edes halua! Hmph.

En nyt jostain syystä saa videota tähän (blogger <3), mutta jos joku tykkää MN:stä, niin konsertissa ne soitti ainakin Facilin, No podiamos ser aguan, Tu mirada me hace granden ja El secreto de las tortugasin. Muita en muista, mutta MN soitti puolitoista tuntia ja lämppäri (joka oli mun mielestä parempi ku MN) vähän vajaan tunnin. Siellä oli yllättävän vähän väkeä, jos Ouluun tulee joku iso bändi, niin kyllä siellä on enemmän katsojia kuin tuolla (tämä on suunnilleen Oulun kokoinen kaupunki, vähän pienempi).

Eilen taas lähdettiin muutaman kaverin kanssa piknikille puistoon, ja siellä oli todo el mundo eli ihan kaikki Cáceresin nuoret, ja iso osa aika iloisella päällä. Me tosin ei otettu mitään vaan oltiin vain rauhallisesti yhden synttäripiknikillä ja syötiin tortillaa ja naurettiin toisten örvellyksille. Loppuillasta seilasin porukasta toiseen ja todistin sekoa menoa. Espanjalaiset on hulluja, se on fakta! Oli kyllä hauskaakin:) Tuo juhla oli varsinaisesti "kastanjajuhla", mutta näytti siltä, että se oli enemmän votkajuhla...

Tänään en tee muuta kuin kertailen derivaattaa, kuuntelen Skrillexia ja Pendulumia ja juttelen kavereiden kanssa. Piti mennä illalla juhliin, mutten nyt mene, ja huomenna ei mennä Méridaan, koska se auto on rikki. Aina ei menen niin kuin suunnitellaan, mutta meni sentään kaksi päivää suunnitelmien mukaan ja vähän enemmänkin.

Kyllä nämä viikonloput arjen voittaa!

kivikasa ja kauniita kukkasia

2011-10-26T18:26:00.001+03:00

Keskiviikkoa ihmiset! Nyt on ajatukset ajateltu tai siis ainakaan en enää teitä niillä vähän aikaan kiusaa, joten saatte nyt nauttia tai kärsiä isosta määrästä kuvia vanhastakaupungista, jossa kävin viime viikolla kait torstaina - joo, torstai se oli - kävelyllä ja museossa, huolimatta yhden luokkakaverin mielipiteestä. ("Ihan turhaa! Siellä on vaan kiviä!")

On muuten aika hurjaa kävellä itsekseen tuhat vuotta vanhoja katuja, joilla on varjoisaa, koska isot tornit ja kirkot peittävät auringon, ja kun katsoo ylöspäin, näkee tuollaisen kivisen näkymän! Ajatella, joskus ritarit ja aateliset ja ihan tavallinen keskiaikainen kansa on talsinut tuolla ihan samoissa maisemissa, samojen rakennusten vieressä, eikä niillä ole ollut ajatustakaan, että siellä joskus voi kulkea porukkaa Nokian uusi puhelin kädessä ja kuulokkeet korvilla, saati sitten joku suomalainen, ihminen maasta, josta ne ei koskaan olleet kuulleetkaan!

Kuljeskelin vaan ympäriinsä ja kun kiipesin muurille katsomaan kaupunkia, ihmetyin ihan hirveästi tästä lättämäisestä, keltaisesta maisemasta, vaikka olen nähnyt sen jo monta kertaa. En vieläkään ole tottunut siihen, että kun on korkealla paikalla, ei näy järviä ja metsää, vaan pelkkää... kellertävänruskeaa ja vuorien siluetit. Niin erilaista.

Tarkoitus oli mennä "johonkin museoon", ja karttaa mulla ei ollut. Tuo vanhakaupunki on sen verran pieni, että ajattelin löytäväni museon ilman opastustakin. Ja niin, just kun oli luovuttamassa ja lähdössä kotiin, tupsahdin hienon rakennuksen viereen, jonka seinäsäs oli kyltti. Ja siinä luki museo.

Ei se järin kiinnostava ollut, mutta näinpä kasan kiviä ja roomalaista arkkitehtuuria ja taidetta. Olisi ihan kiva, jos edes museossa olisi englanniksi selitykset, koska espanjaksi niiden lukeminen vie kauheasti aikaa.

Siellä museossa oli pikkuinen ovi, jossa oli sana, josta mulla ei ollut hajuakaan mitä se tarkoitti, ja menin siitä sisälle ja portaat alas - ja siellä oli tuollainen ikivanha holvi, jonka pohjalla oli vettä. Ikivanhalla tarkoitan oikeasti tuhatta, ellen tuhansia vuosia. Olin ihan riemuidiootti siitä, että vau, jotain oikeasti vanhaa. Se ilmakin oli ihmeen kosteaa ja lämmintä, kuin se olisi seissyt siellä vuosisatoja. :---D Saahan sitä kuvitella.

Nyt täällä ei kyllä enää paista aurinko. Koululla on ihan hirveän kylmä, selvästi alle 20, ja kaikilla on takit päällä luokassa ja ehkä minuutin välein valitetaan, että "que frio mas horroroso me muero de frioooooo!" Kun miekin tärisen ja hytisen, kaverit nauraa että eikös sun pitänyt olla Suomesta... hauskin kylmettyjä oli yksi luokkalainen, joka könötti pulpetilla onnettomana iso takki päällä ja huppu vedettynä nenään asti, ja kun kysyin, että eikö tuo ole vähän liiottelua, niin tämä vastasi että "mut kun korvat jäätyy!"

Enää pari päivää koulua ja sitten pääsee neljäksi päiväksi lomalle! Eihän se syyslomaa korvaa, mutta kivaa on kuitenkin tiedossa: ehkä kitaraharkat kaverin kanssa (jos se ei taas joudu pelaamaan jalkapalloa), campolla hengailua ja Maldita Nerean konsertti! Muutakin kivaa on tulossa, koska oon saanut kutsun yksiin aivan mahtaviin juhliin parin-kolmen viikon päästä, jeijj.

Oh these pics are quite old, from last Thursday, when i went to visit some museum in the antique part of the town. After an hour of wandering and wondering i happened to find a museum telling about things before christianity, the ancient rome etc. A lot of stones, yeah, and a lot of ancient jewellery and art too.

It's not so warm here anymore, oh how i miss my leather jacket that i left in Finland! All my classmates are freezing and i'm a bit cold too, because the warmimg system of the school isn't working yet and there's about 15 grades inside the building, and i said that Ivalon lukio is a cold play! What a lie!

My weekend is gonna be long and nice, including 4 days, maybe playing the guitar, chilling on the campo and the concert of Maldita Nerea. Now i really like it here, and i feel more like home with this weather. I can't get homesick if i'm freezing :---D

and i never worry now that is a lie

2011-10-24T23:28:00.001+03:00

Tuli ikävä sitä, että voi vaan höpistä mistä sattuu ja lätkiä tyhmiä kuvia, ilman että ne liittyy Espanjaan, ilman että ne liittyy vaihtoon. Vaikka täälllä olenkin, ei musta ole tullut mitään kansainvälistynyttä robottia, joka vain tutkiskelee ympäristöä ja käyttää kaiken energian uuden oppimiseen ulkopäin. Njääh, ehkä sen 30 prosenttia. Loput menee ihan samaan itsensätutkiskeluun ja siihen, mitä maailma on. Mitä se on mulle, mitä se on objektiivisesti ajateltuna?

Mulla tulee aina ajattelu kausittain. Viime vuoden oli jumahtanut sukupuolirooleihin, olin ihan hukassa siitä, mitä naisten oletetaan olevan. Tutkin ikuisia kysymyksiä siitä, ovatko miehet parempia kuin naiset, itkin sitä, että näin on. Tai ainakin ajattelin niin. Fyysisesti naiset ovat vähemmän. Naisten ammatit ovat vähäarvoisempia, ainakin minun pikku sukupuolirasistin mielestä. Kyllä, olisin mieluummin insinööri kuin sairaanhoitaja, että saisin toisten ihmisten kunnioitusta ~~ja työskennellä miesenemmistöisellä alalla jehjeh~~. Aika inhottavaa olla muuten sitä mieltä, että on itse vähemmän kuin pojat, ja nyt en enää olekaan niin paljon sitä mieltä.

Kun pääsin sinuiksi itseni kanssa siitä, että kyllä, olen tyttö ja matemaattisesti todennäköisesti epälahjakkaampi kuin pojat, niin eipä se asioiden pyörittely siihen loppunut. Mitä ne sukupuolet sitten on? Kuka määrittää, oletko tyttö vai poika? Vai onko olemassa vain ihmisiä, ilman mitään määrittelyjä sellaisten turhuuksien kuin seksuaalisuus tai sukupuoli suhteen? Tuo viimeinen on jotenkin niin vapauttava ajatus: nyt loppu jahkailu, ollaan määrittelemättömiä kaikki! Tästä ajattelutavasta kiitän Gregory Maguirea, eli Son of a Witchin kirjoittajaa. Haluaisin kirjoittaa siitä, miltä tuntuu löytää se oma totuus, oma tapa ajatella, minun pikku kolo maailmassa, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa siihen.

Ihan by the way, väitän aina, ettei psykologia tai filosofia kiinnosta yhtään. Se on vale se. Sekin. Ne kiinnostaa molemmat kovasti, mutta omalla tavallaan - psykologiasta kiinnostaa se, että haluaisin ymmärtää itseäni, mutten lukea esimerkiksi oppimisen kehityskaarta tai klassisia toistokokeita ja filosofiasta se, mitä maailma on, mitä ihminen on, mutta näin itsekkäästi ajateltuna vain omalla tavallani. En halua, että mikään virallinen oppikirja kertoo minulle, mikä fantasiamaailma (esimerkiksi Platonin ideat) on totta ja mikä ei. Sama juttu uskonnon kanssa. Jumala tai Yoda, kuka välittää, mihin uskot? Tai jos et usko mihinkään?

Ja sitten se elämän tarkoitus! Ja mitä asioita voi tehdä? Pitääkö opiskella? Pitääkö pitää hauskaa? Pitääkö rakastua? Pitääkö hankkia lapsia? Voiko syödä lihaa, voiko matkustaa? Pitääkö tulevaisuus valita sen mukaan, mistä on hyötyä ihmiskunnalle, mistä on hyötyä itselle vai mistä on hyötyä maapallolle?

Eli onko nyt mikään ihme, jos välillä seilaan omissa maailmoissa ja rakastan pitkiä lenkkejä yksin, on nimittäin vähän ajateltava... tykkään tehdä asiat vaikeimman kautta ja ehkä jonain päivänä ymmärrän. Sitä ennen voin vaan kysyä ja ajatella.

sunnuntaita, ihmiset.

2011-10-23T18:00:00.001+03:00

ei enää niin lämmin

uusi puisto, tai siis mulle uusi

graffitien taso oli surkea...

... eipäs sittenkään ollut!

pilviä, mikä ihmeellinen luonnonilmiö tämä on?

Onpas jotenkin sunnuntaimainen sunnuntai. Lähdin tutkimusmatkalle espanjalaisuuden ytimeen eli kuvaamaan tavallisen sunnuntain kulkua. Hostit meni kirkkoon, ja mie lähdin kävelylle. Olen kerran käynyt kirkossa, mutten oikein osaa sitä etikettiä, ja muutenkin mulla on tapana vältellä kirkkoja viimeiseen asti, joten en lähtenyt seuraksi. Tiesittekö, että naisetkaan eivät saa istua jalat ristissä kirkossa, se on säädytöntä käytöstä?

Sunnuntai on Espanjassa se päivä, jolloin kadut haisee kuselle ja kaljatölkkejä on joka paikassa, koska täällä lauantaina lähdetään ulos ja ollaan siellä pitkään, jopa aamukahdeksaan. Jos halua kävellä yksin kadulla, hassutella ja ottaa itsestään puistossa kuvia, niin sunnuntai on se päivä.

Tutkiskelin puistoa, räpsin kuvia ja menin sitten norkoilemaan kirkon edustalle, josko hostien messu loppuisi. No por fin! Sunnuntaimaiseen tapaan kirkon jälkeen mentiin baariin "yksille". Ensin ihmettelin, että mistä lähtien yksi on ollut neljä, mutta nyt olen hoksannut, että se taitaa olla sanonta, koska nämä käyttää aina ainakin pari tuntia juoruamiseen ja kaljan ryystämiseen, ja mie ja hostsisko hörpitään vähän kokista ja pyöritellään silmiä, että joko vois lähteä täältä.

Sitten mennään kotiin syömään, vaikka baarissa napsitaankin jo jotain pientä, kuten sipsejä, vähän paellaa tai oliiveja. Nämä sedät aina tyrkyttää mulle kaikkea, että tulen maistaneeksi tarpeeksi kaikkea espanjalaista! Tänäänkin piti syödä sinappipossua, ja kumpikaan noista ei kyllä ihan suosikkilistalle yllä. Kotona oli ruuaksi kanapaellaa, oi nam!

Tänään on ollut paljon syksyisempi ilma, ja yllätyksekseni tykkäsin tästä hirmuisesti. 18 lämmintä, tuulee ja vähän sataa. Jotenkin sellainen tunnelmallinen ja energinen sää. Vaikka aina väitän, että se 30 on paras lämpötila, niin kyllä tässä kuukauden aikana olen huomannut, että en vaan oo tottunut sellaseen pitkinä jaksoina. Nyt jaksaa lähteä vaikka lenkillekin ja juosta sen 5 kilometriä ilman, että tarvii vähän väliä pysähtyä juomaan.

Jatkan tätä leppoisaa sunnuntaita. Sunnutaissa on oikeesti täällä ihan erilainen tunnelma, sellanen ikiaikainen ja rauhallinen... Muuten, ihmettelen kyllä. Mulla on 44 lukijaa ja satavarmasti piilolukijoita (hei äiti!), niin kumma, ettei ole mitään kommentoitavaa:( olette ihania mutta ujoja hei!

Oh sweet sunday! the athmosphere of the spanish sunday is really unique and traditional: first they go to the church, yep, the whole family, not only grannies. I didn't go there with my host family, but instead of sitting an hour on the hard bench i went walking and taking a little sunday photos, because sunday just is something a little special here. It's a little piece of peace in the middle of all the stress, school and shouting.

I walked the streets and took photos of graffitis, flowers and myself... haha, but that's what we girls do, nobody can deny it! I love the current weather: cloudy and a little chilly, good time for running! When my "family" came back from the service, we went to a bar and chatted there, it seems to be a local custom o r something.

Autumn is here too. It's a lot cooler and windier and people are wearing boots and brown clothes. It seems to be really important here to be beautifully dressed, huh... maybe i can get a little bit of the spanish style for myself too, it wouldnt do any harm at all! but adios my shy friends (=you never comment, though i know you exist), i go running now!

marraskuuta etsimassa

2011-10-21T10:21:00.000+03:00

Istun bilsantunnilla "tekemassa projektia" ja sen takia suomalainen aakkosisto on sangen vajavainen, mutta tama onkin vaan tallanen ofahjfgk-fiilispostaus. Nimittain just nyt asken tuli ikava Suomen syksya, sita kun siella ei oo enaa lehtia puissa ja lukiolla kaikki haluaa yhtakkia istua ikkunaseinalla patterin vieressa, mutta patterit ei, voi mika yllatys, toimi!

Ei silla, on taallakin syksy, muttei sita tunnelmaa, kun...

kuva

... tulee kutomispakko (se on kutomis, neuleet hiiteen!) ja ainoa oikea keino hankkia uusi lókópipo on tehda se aitin lankakorin loputtomista aarteista. Ei niista ikina tule sellaisia kuin haluan, mutta kylla ne lammittaa.

kuva

... on saa sytytella kynttiloita, koska ulkona on niin pimeaa. On taallakin pimeaa, mutta jotenkin niissa kynttiloissa ei ole mitaan jarkea, kun on 25 lamminta (thank ~~god~~ no vaikka joulupukki, 25 tai 30 on paljon kivempi sisalla kuin 38).

omnom

... saa syya ruisleipaa! Montako paivaa meni pullaleipaan kyllastymiseen? 27! Oi rakas ruispala, osaan arvostaa sinua aivan eri lailla takaisin Suomessa... mutta toisaalta taalla on ihan alyttoman hyvia herkkuja, kuten appelsiinit ja sitruunat, joita saa suoraan puusta campolla.

kirppis

... kaipaa uusia vaatteita ja budjetiksi kay kymppi, osoite Lelu-Tapulin kirppis! Taalla on ihania vaatteita, mutta ne maksaa (tottakai, ne on uusia) ja jotenkin mun sydan itkee verta joka kerta, kun kannan jotain riistotuotettua, halpapuuvillasta tehtya pull&bear-paitaa kotiin. On ne hienoja mutta en vaan pysty ostamaan kaikki vaatteita uutena! Kaipaan sita iloa, kun loytaa onnen ja sattuman yhteistyon ansiosta just sopivan kokoset farkut tai kivasti liian ison, jollekin vaarille kuuluneen kauluspaidan. Ja hinta yhteensa kolme euroa.

Oh my ~~god~~ Santa Claus, i miss the finnish autumn! And the finnish second hand shops, i´m not used to buying all my clothes new, gorgeous - and ecologically and ethically wrong made. And i regret leaving my leather jacket in finland, it would be just great right now. And i miss knitting! I´m not very good at it, but it´s just a thing i use to do all the autumns, maybe i can find some knitting stuff here but i doubt it, the spanish dont seem very DIY-people.

And this sudden attack of talking about clothes is probably because of White trash disease and Tuhti. In Spain using second hand clothes is not trendy, it´s filthy... so i shut up and keep loving all my second hand two euro jeans, and people keep asking me where i bought them.

But hey, it´s not that bad. The whining is over! This weekend i´ll be going out with different people - again - and i´ll go to the home of one boy of my class to play the guitar with him, yayy:) hope he doesnt get very disappointed because he seems to think i´m really good but hahah no! and i havent been playing in a month so i´ll be very rusty at first.

Yesterday i visited a museum but maybe i´ll show you all those interesting stones later. heippodeij!

bilingual tavaraa

2011-10-19T21:04:00.001+03:00

Nonni, en ole vieläkään kuollut, vaikka aika paha olo on, kiitos viikon vanhan tortillan! Nytpä muistan, ettei aina pidä syödä sitä, mitä mummo tarjoaa, oltiin sitten Suomessa tai Espanjassa... no, se siitä. Sainpahan nukkua pidempään.

Hei ja jos ei kiinnosta yhteiskunnallinen shitti niin siirry suoraan alas, siellä on ihan normaalia tekstiä ja kuviakin!

Huolimatta tämänpäiväisestä ankarasta laiskottelusta olen ollut melkoi ahkera nyt muutamana päivänä. Ei, äiti, en ole valvonut myöhään tällä kertaa, vaan olen ihan liikkunut! Sunnuntaina parin tunnin lenkki, maanantaina salilla ja eilen puistossa tunnin pyrähdys (ja silti pulskistuminen vaan jatkuu, wtf). Tänään en uskalla tehdä mitään, että huomenna olisin kunnossa, koska aion mennä museoon. Kyllä, museot on äärimmäisen mielenkiintoisia, varsinkin jos ne kertoo paikallisesta historiasta.

Olen yrittänyt vähän tunkeutua sisälle espanjalaiseen yhteiskuntaan, ja täytyy sanoa, että se on täysin erilainen kuin suomalainen. Kaikki on erilaista tervehtimistavoista sukupuolirooleihin ja suhtautumiseen uskontoon, toisaalta myös mediaan. Espanjalaisille kaikki, mitä telkkarista tulee, on ehdoton totuus, ja koulussa minkä tahansa väitteen tueksi riittää "katoin wikipediasta." Toisaalta nämä välttyy myös ah-niin-ihanilta mainosanalyyseilta ja muulta medialukutaidon opettamiselta lukiossa, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että on vähän... ajattelematonta opettaa nuoret vain pänttäämään vuosiluvut ja sotilasherrojen nimet kirjoista eikä ottamaan haltuunsa koko tiedonhankinnan järjestelmää - mutta käyttämään omaa järkeä sen kanssa.

Täällä sukupuoli on kanssa kauhean tärkeä, mutta myös luonnollinen asia. Jos olet tyttö, tykkäät seksikkäistä vaatteista, diskoista ja pojista, jos olet poika, tykkäät autoista, diskoista ja tytöistä. Homo on haukkumasana Suomessa, mutta siellä se myös hyväksytään enemmän. Esimerkiksi luokkalaiseni, noin ysin keskiarvon abit eli ei mitenkään tyhmiä, ovat sitä mieltä, että "ohan se ihan okei mut täällä Espanjassa kukaan ei oo homo". Ai jaa? Ja mitenhän sellanen mahtais olla mahdollista?

Nuoria kiinnostaa uskonto, muttei politiikka, mikä on jollain tavalla ajateltuna ihan hyvä asia. En vain ikinä totu siihen, kun nämä menee vapaaehtoisesti koulun jälkeen ylimääräisille uskonnontunneille tai kun luokassa sopotetaan hartaasti Padre nuestro. Ainoa, joka silloin hihittää tai kaivelee kynsiään, on ukrainalainen tyttö, mutta kaikki muut, niin raggarit kuin tähtioppilaatkin keskittyvät ainoastaan rukoilemaan. Toisaalta politiikasta ollaan sitä mieltä, että "hallitus on arsesta!" mutta syystä ei tietoa eikä siitä, miten asiaa voisi parantaa. Espanjan poliittinen rakenne on mun mielestä tosi jännä, koska täällä on useita alueita, jotka haluaisivat irroittautua Espanjasta, kuten Baskimaa, Katalonia tai Kanariansaaret.

jesus and all his little clone friends

oh well religion isnt a thing lo laugh at..

the city i live in, the city without river or lake or sea WHATEVER its beautiful

some idiot is blocking the view huh?

my host sister is apparently asking for the sky gods to send more rain...

today was like this

I've been surprisingly active here in spain, actually i'm going to make a sports post after getting to know more sporty things here. On sunday i went to the "mountain" (well it was a hill) with my host sister and host cousin's girlfriend. The others joined me because there is a sanctuary and an old church on the top of that MEGAMOUNTAIN and they wanted to go there. As i've said, the people, both young and old, are much more religious in here than in for example finland.

As i enjoyed walking and admiring sceneries, the girls gossiped or in the church, prayed. I focused on taking photos and just looking at the sky. Amazing! those colors are like from photoshop... unnatural and really powerful. And it felt good walking kinda long trip again, last time in Pielpajärvi.

The school isnt such a shock for me anymore, though sometimes i miss the relaxed and free athmosphere of my school in finland. In here, the teachers treat us like nasty 13-year-olds, not like the high school seniors. of course people dont behave well, if nobody thinks they can do that.

i'm going to make a post about my school as well, but maybe later, when i've got to know everything even better than now. at the moment i have to concentrate on my studies, because i have to study english, chemistry and maths just like all the other. well, the english here is much more like a joke than a serious subject, mut i like it, because it makes the school a little bit easier, and funnier too, when i get the feeling that i finally can handle something:--D

but now i need to go to talk with my own, dear, only family in finland, besitooos todoooos!

espanja=fiesta forever?

2011-10-16T18:18:00.003+03:00

Kiitos, kiitos, te lukijat olette lisääntyneet epäilyttävästi/ihanasti viime aikoina.Määrä on kasvanut melkein kymmenellä kolmessa viikossa, olette huippuja kaikki 44! Kommenttiakin saa laittaa, vaikka sen varmaan jo kaikki tietää. Mutta kun ei ole olemassa huonoa kommenttia, on vaan hyvää. Olen saanut koko puolen vuoden aikana vaan yhden anonyymivihakommentin, ja sekin kävi lähinnä iltanauruista, kiitos sinullekin, joka et nimelläsi uskalla kirjoittaa.

Tämän piti olla se the tylsä viikonloppu, jona ei tapahdu mitään ja jona vaan datataan kotona ja harmitellaan sitä, että aika valuu hukkaan. Näköjään tollanen ei oo mahdollista! Ainakaan, jos vähän kyselee ihmisiltä, mitä ne tekee. Perjantaina mun piti lähteä hostsiskon kanssa jonnekin, mutta sitten pari kaveria soitti ja meninkin niiden kanssa johonkin baariin/entiiä juomaan kokista ja juoruilemaan kahteentoista asti. Oi espanjalaiset ihmiset ootte ihania! Näihin on vaan niin helppo tutustua. Voihan olla, että ne puhuu kauheasti pahaa selän takana, mutta ainakin kaikki vaikuttaa tosi ystävällisiltä ja avuliailta ja aina on hauskaa.

Siinä missä inarilaiset kärvistelee Kuukkelin pihalla tai laavulla, niin nytpä mie täällä istuskelen tuhat vuotta vanhan palatsin portailla ja katselen vanhoja katedraaleja ja linnoja, mussutan sipsejä ja tutustun mukaviin espanjalaisiin. Näiden tavallinen illanaloituspaikka tai hengailupaikka muuten vaan on tuolla vanhassa kaupungissa. siellä kuljeskellaan ja katsellaan ja nauretaan. Siellä on paljon diskoja ja baareja, mutta nyt ei ole vielä "fiesta-aika", se on vasta silloin, kun ulkona ei enää pärjää istuskella puolta yötä.

Eilen mulla oli tylsää ja istuin datistelemassa omalla sängyllä. Päätin alkaa juttelemaan yhden luokkalaisen tytön kanssa tuentissa (=espanjan facebook) ja kysellä vähän mitä sille kuuluu. Enpäs olisi uskonut, että päädynkin sitten kymmeneltä olemaan mekossa ja korkkareissa sitä vastassa rappukäytävässä! Musta on ihanaa, kun luokkalaiset ja kaikki puolitutut pyytää ulos tai minne vaan, niin tutustuu vielä enemmän ihmisiin ja monet on tosi ystävällisiä, vaikka ei tunneta paljonkaan. Tämänkin tyttö vaan sano että tule mukaan, ja mulla oli hauskaa!

Oltiin aika pitkään ulkona, mutta minun piti olla kotona aikaisemmin kuin diskot aukeaa, joten sellaiseen en tällä kertaa päässyt. Ens kerralla sitten. Mahtavaa, tykkään! Näyttää siltä, että viikonloppuisin tutustuu ihmisiin paremmin kuin viikolla, koulussa nämä osaa olla aika turhautuneita (joko hyppii seinille tai sitten nukkuu), mutta viikonloppuna kaikki tuntuu paljon mahtavammalta ja koko kaupunki herää.

Tänä iltana en ole enää lähdössä minnekään kaupungille, ohjelmassa on... kiipeäminen pikku vuorelle hostsiskon ja sen serkun tyttöystävän kanssa! Tykkään, tykkään tykkään ja tykkään.

gracias henssi!

2011-10-14T16:16:00.001+03:00

No niin, nyt tulee epäespanjalaista asiaa, jotenkin helpottavaa. Henssi päätti härnätä minua haasteella, joten tässäpä tulee.

säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. kiittää tunnustuksen antajaa.

2. antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Äh, en kyllä jaksa antaa tätä kenellekään, mutta kiitos siitä huolimatta tästä! Eli siis teen puolet käsketyistä jutuista.

1. Kaikesta laiskottelusta, datistelusta ja sipsinmussuttamisesta huolimatta tykkään urheilusta, vaikken sitä oikein osaakaan. Eilen kävin elämäni ensimmäisellä steppitunnilla ja vaikutin varmaan sulavalta kuin heinäseiväs. Lajeja, joissa en ole huono, ovat kaikki pitkänmatkanjutut, vaikka lenkkeily tai pyöräily tai luistelu.

2. En osaa tanssia! Vaikka mulla on hyvä rytmitaju (muuten en sitä kitaraa soittais), niin tanssi, no way. Ensin harmitti hirveästi, että jää vanhat väliin, mutta oikeastaan olen helpottunut, ettei tarvi stressata siitä, kenen varpaita litistän. En tajua, miksi en osaa tanssia, kaiken järjen mukaan suht urheilullinen plus musikaalinen pitäisi olla hyvä tanssija, mutta ei kun ei!

3. Jos joudun hämmentävään tilanteeseen, alan nauraa tai itkeä. Yleensä nauraa. Tänäänkin, kun sain tunnilla pallosta päähän (kiitos, kypsät luokkalaiseni, minäkin teitä: oikeasti!), niin aloin vaan hekottaa sille, miten erilaista voi olla täällä kuin Suomessa. Nauru ei johdu itsevarmuudesta, vaan epävarmuudesta, kun en tiedä mitä muutakaan voisin tehdä.

4. Minusta on tullut vuodessa ihan täysi MCR-fani. Eka fanityttöilyn kohde 17-vuotiaana, sorruin sittenkin! oaaa rakastan vaan näiden musiikkia, näiden sanoituksia. Kyrsii etten tajunnut keikkaa ajoissa enkä siis päässyt sinne, ja toivon että miähet jaksais pitää bändin pystyssä vielä sen aikaa, että ehtisin keikalle...

5. Tykkään lapsista, vaikka aina intänkin itselleni, etten tykkäisi. Jostain syystä aina jumitan lasten seuraan. En tykkää komennella, vaan enemmänkin olla sellainen kaverillinen vaikkapa vartionjohtajana tai leireillä. Ihan pikkuvauvat on söpöjä, mutta sellaiset ipanat, jotka puhuu jo, on ihan parhaita!

(nyt on sellane olo et haluaisin vaan kirjottaa listan kaikista asioista joista tykkään, koska oon nii ilonen)

6. Olen päättänyt alkaa (taas...) kasvissyöjäksi tämän vaihdon jälkeen, koska lihaa tunkee joka tuutista ja se inhottaa, hyi. Tai no, oman filosofian mukaan kasvissyöjäksi, eli siis vähentäisin sian- ja naudanlihan syöntiä todella paljon. En usko mihinkään karppaukseen, kasvissyöntiin tai muuhunkaan kokonaisvaltaiseen rajoittamiseen. Syön mitä syön silloin kun huvittaa.

7. Ennen olin satavarma, etten menisi opiskelemaan Suomeen. Nyt olen siitä enää 80 % varma :--D Olen tajunnut täällä, että Suomessa koulutuksen taso vain on korkeampi kuin täällä, mutta se kylmä ilmasto ja tutut maisemat eivät edelleenkään houkuttele. Onneksi on vielä aikaa päättää.

8. Iso haaveeni (ja suunnitelmani, ehkä) on lähteä lukion jälkeen vuodeksi Australiaan. Ehkä tavallinen haave, mutta Ausseissa on paljon, mikä houkuttelee: luonto, harrastusmahdollisuudet, kieli...

week summary 2

2011-10-13T18:09:00.000+03:00

Two weeks in Spain! It sounds very little, but i can guarantee, it's really much. Too much, i though on monday and tuesday. I really missed everybody from finland and everything. Especially this spanish school system seemed really annoying and "wrong". Well, this phenomena is usually known as culture shock, but i didn't realize it then yet :--D

The school seemed to bee too noisy, too strict, too hot, too everything... i felt alone, though there were people talking to me. But then suddenly i understood what was wrong - i! it was my job to go to talk to people, make friends, my classmates weren't going to offer me friendship right away. so well i just went to talk to people, and found out that they are all really really nice. getting adapted to this culture is a bit hard, but i take it as a challenge. though i don't like gazpacho or chorizo, i can still feel almost like home here.

The last week everything got a routine. Wake up, make the bed, to school, sit there and chill for 6 hours, home again, then some exercise and homework in the evening and to sleep and everything all over again. i'm not on holiday, i'm living here. it's like a mantra that i keep reciting. i live here.

On weekend me and my host family headed for their "campo", a family ranch where are beds for about 30 people. Being "on campo" means eating, chilling and eating! quite nice! they had a birthday of a 10-year-old girl and surprise surprise, we all ate a way too much! uff. we did also go animal spotting and i saw condors, muflons and deers. The typical scenery of Extremadura, this region, is a few oaks and yellow, dry ground with some spiky bushes. and the spanish sunrises and sunsets... oh, being "on campo" was a little, on-night holiday!

Though many things are different, some things seem to be exactly the same in whichever country: copying homework, kids whining in the dinner table, babysitting, cars with music loud, inside jokes, having a crush on somebody... of course they are the same. Now i feel like i belong here, though the beginning of the second week was really really hard.

kyllä maalla on mukavaa

2011-10-10T18:08:00.002+03:00

Varoitus! Paljon kuvia luvassa koskien aihetta maaseutu, mähöäminen ja suloiset eläimet, mutta jos haluat nähdä, niin olepas hyvä ja näe.

ensin pumpataan pyörät. tämä muuten näyttää ihan vanhalta valokuvalta tuon alareunan tunaroinnin takia

meidän piha

Campo eli casa del campo on näiden viikonloppu- ja loma-asunto, jossa hengaillaan lähinnä syksyisin ja keväisin, joskus hiukan talvellakin. Campot ovat isoja, ja siellä luurailee parhaimmillaan koko suku mummoista lapsenlapsiin, tuohon meidänkin campoon mahtuu ainakin 30 ihmistä nukkumaan. Tuo oli lähellä pikkukylää nimeltä Salorino, ja ihan Portugalin rajalla, mutta Portugaliin ei kyllä menty vielä tänä viikonloppuna. Sain "oman" huoneen, jossa oikeasti nukkuu tämän perheen poikamieseno, joka ei ollut nyt tuolla. Hmm, huomasi kyllä, että se oli jonkun vanhan ukon huone, siellä oli mm vanhoja tohveleita ja tupakannatsoja ympäriinsä ja sängynpeite oli puoliksi palanut! ahahahah.

pyöräilemässä med ihanat pikku hostserkut

Kauaa en ehtinyt meidän campoa ihastella, kun hostmama sanoi, että lähdetään sen serkkujen campolle puolen kilometrin päähän "lounaalle" (joka osoittautui myöhemmin 10 tunnin siellä nuljuamiseksi, hehheh). Pyöräilin sinne pikkuisten hostserkkujen kanssa. Serkkujen campolle oli yhden tytön 10-vuotissynttärit ja jumalattoman paljon syötävää. Minulle tuputettiin kaikkea "oi tämä on tosi espanjalaista, sinun on pakko maistaa". Yngf, ihan sama kuinka paljon syön kinkkua ja chorizoa, se ei siitä muutu yhtään paremmaksi. Kaikista kammottavin ruokalaji oli sellainen, jossa oli sekoitettuna pelkästään sianihraa ja kananmunaa. Hrrh, en ihmettele enää yhtään, miten kaikki valittavat lihoneensa niin paljon. Kamoon, ei kai johtuisi vaikka siitä, että syö puoli kiloa rasvaa ruualla? :--D

kakkuaa!

Koska oli synttärit, niin saatiin kakkuakin - ja millaista kakkua! Tuo suklaakakku on aivan taivaallista, pyysin sen reseptinkin ja pitää kokeilla Suomessakin, aivan ihanaa! Harmi vain tuossa vaiheessa olin ihan ähkyssä enkä jaksanut syödä hirveästi. Heh, tämä taitaakin olla ruokapostaus...

kootkoot! ja niitä ei ole kidutettu, vaan höyheniä puuttuu koska ne tappelee keskenään

negrita ja mauricio, kissojen aatelia! kuin sulonen negrita on kun se nuolee tassua tuossa:)


on kieltämättä aika siistiä että jos haluaa mojitoja, niin voi vaan mennä hakemaan sitruunat siihen takapihalta

Mauricio <3 mie tai toisinpäin

Tämä eläinkavalkadi löytyi serkkujen talosta, meidän campolla ei ollut kuin kaksi metsästyskoiraa. Synttärit jatkuivat ja jatkuivat ja mähöäminen myös, mutta lapset lähtivät leikkimään koirien kanssa ja pelaamaan tennistä ja menin sinne muka vahtimaan, oikeasti olemaan niiden kanssa. Lapset on siitä ihania, että ne juttelee rohkeasti ja kyselee kaikkea ja onhan hei leikkitenniksen pelaaminen aika lailla kivempaa kuin chorizon syöminen. Itse asiassa seuraavana päivänä sainkin vapautuksen kirkkoon menosta sillä ehdolla, että vahtisin lapsia, jee! Pelasin tyttöjen kanssa siis monopolia, otin aurinkoa ja selvitin pari pikku kinaa sillä, että annoin kaltoin kohdellun kuunnella mun musiikkia, aika helpolla pääsin.

Illalla viimeisenä mentiin lasten kanssa jalkkiskentälle pyöräilemään ja juoksemaan kilpaa ja yritin ottaa cooleja vauhtikuvia, mutta ei niistä tämän kummempia tullut. Tuo poika muuten haastoi mut juoksukilpailuun ja voitin, ha! Varmaan ekan kerran elämässäni, yleensä oon aina se hitain ja viiminen.

"iso" joki, nämä oli sitä mieltä että se on valtava

tiirailtiin peuroja

Käytiin pari kertaa kiikaroimassa eläimiä noiden kukkuloiden päältä, ja nähtiinkin vaikka mitä: kymmenittäin korppikotkia, mufloneita, viiriäisiä, lampaita, härkiä ja kauriita sekä peuroja. Maasto on aika yksitoikkoista, mutta rauhoittavaa, eli kuivaa ruohoa ja kiviä (sekä lehmänlantaa) ja muutama hassu tammenkäkkyrä aina kymmenen metrin välein.

Sunnuntaina oli jälleen ihan valtava ateria, jolla piti yrittää ahtaa itseensä loputon määrä makkaraa, leipää ja papupataa. Lounaan jälkeen pidettiin piiiiiitkä siesta, jolloin hostpikkusisko Marga värkkäsi minun hiuksilla ja kuunteli minun musiikkeja. Marga tykkäsi Red Hot Chili Pepperssistä, olen saanut jonkun käännytettyä, jee! Sitten mie hieroin Margaa ja otettiin vaan rennosti aurinkoa pihalla ja kuunneltiin lehmiä ja heinäsirkkoja.

Eli siis campo=maailman rentouttavin paikka. Tunsin itseni ihan prinsessaksi kun heräsin isosta, vanhanaikaisesta puusängystä ja menin avaamaan tammiset ikkunaluukut, ja ikkunasta näkyivät puutarhan palmut ja takana Portugalin vuoria. Nyt menee siis tosi hyvin, ja tänään oli koulussakin mahtavaa hihihii se siitä.

isä! tässä oli "muutamat metsästysmuistot"

Week summarya varmaan myöhemmin, kaameat kemianläksyt odottavat.... :( ja ehkä leivon tänään pullaa!

long time no see

2011-10-07T16:39:00.000+03:00

Anteeksi, anteeksi, anteeksi, näin käy, kun lupaa kirjoittaa joka toinen päivä... ei ollut tarkoitus olla kirjoittamatta koko viikkoa. Mutta eipä ole oikeastaan tapahtunutkaan mitään ulkoisesti. Olen oikeastaan tällä viikolla kokenut varmaan kaikki vaihtarina olon huonot puolet ja kulttuurishokin alun ja paljon ikävää, en ole yksinkertaisesti pystynyt tai jaksanut keskittyä kaupungin tutkimiseen tai espanjanopiskeluun.

Maanantai ja tiistai olivat pahimmat. Aamulla, kun kännykkä alkoi ulista, halusin vaan kaivautua peiton alle ja napauttaa sukankannat yhteen ja TSAM, olisinkin omassa sängyssä ja menossa tuttuun ja ennen kaikkea rauhalliseen Ivalon lukioon. Mutta ei, piti nousta, pedata sängyn kaikki viisi lakanaa nättiin järjestykseen ja mennä aamupalalle. Aamuisin koulussa juuri kukaan ei puhunut minulle, toisilleen kyllä, ja istuin vaan paikallaan piirrellen vihkoon. Iltapäivällä tosin juttelin ihmisten kanssa ja illalla olikin mukavaa joko kuntosalilla tai lenkillä tai muuten vaan nahjustellessa, mutta nuo aamut olivat niin hirveitä, että ihan oikeasti itketti ja halusin vaan kotiin, nukkumaan tai juoruilemaan tutulle hissantunnille.

Koko paikka tuntui oudolta ja väärältä. Kaikki nämä ~~idiootit~~ kypsät luokkalaiseni leikkivät auringon ja peilin kanssa, tappelivat käytävällä, kourivat tyttöjä tai muuta tosi ihanaa ja reipasta. Mulle ei puhunut sitten kukaan. Niillä oli hauskaa keskenään. Sitten yhtäkkiä tajusin, missä oli vika - minussa! Ei kai kukaan mulle puhu, jos en itse mene juttelemaan! Nämähän räpättää kun niille sanoo parikin sanaa, joten keräsin rohkeuteni ja oikeesti helpotti heti. Loppuviikosta juttelin melkein kaikkien luokkalaisteni kanssa ja ei, ne ei todellakaan ole idiootteja. Ne ehkä riehuu liikaa, mutta ne on ystävällisiä ja iloisia ja avoimia. Tänään ja eilen oikein hymyilin, kun kävelin koulun ankeita käytäviä, koska siitä bunkkerista on tullut paaaaljon mahtavampi paikka med kivat ihmiset!

Ehkä tämä on sitä sopeutumista, en tiedä. Nyt tuntuu jo ihan luonnolliselta huutaa luokassa täysiä "JUAAANNN CALLATEE!!" tai syödä lihaa ilman mitään lisukkeita tai sanoa kaikkeen "vale, vale, vale, que guayyyy" tai olla pysähtymättä, jos joku sanoo seis, koska se tarkottaa kuusi. En edelleenkään tykkää suurimmasta osasta ruuista ja tänään tuli taas yksi pettymys, kun otin suklaamuffinssin ja se maistuikin ihan sille millä sahajauho haisee... mutta nyt näille voi vaan nauraa.

Jos tämä viikko oli sopeutumista ja vähän hankalamman kautta (tosin ei siitä kukaan muu taida tietää kuin ihmiset Suomessa, täällä olen yrittänyt hymyillä ja sanoa kaikkeen bien bien y tu) niin ensi viikolla voin sitten keskittyä muuhun kuin siihen, että saan itseni kammettua ylös ja ulos ja lenkille. Nyt viikonloppuna mennään näiden "casa del campolle" eli siis sellaseen maalaistaloon/kartanoon nukkumaan ja pyöräilemään ja tsillailemaan. Jeii kivalta kuulostaa! Ite ajattelin tänään mennä salille kattomaan, mahtuuko bodareiden sekaan yksi pikku rimpula.

ciudad antigua// week summary

2011-10-01T22:02:00.000+03:00

entrance

the protector saint of the city

old walls

my new spanish boyfriend //hyy tää on niin hirvee kuva yöks kuolen.

random turists reading map.

the main plaza of the city

another HORRIBLE pic of me and my cuuute host sister

the main plaza of the city

"la estrella", a star that protected the citizens


wedding guests in front of an old cathedral

an old garden of a palace

En ole kuollut vaan on viikonloppu! Ja kyllä se englanninkielinen tiivistelmä tästä viikosta tulee, haluan vaan selittää ensin tuosta ciudad antiguasta eli vanhastakaupungista vähäsen suomeksi, koska ihmiset ovat tunnetusti laiskoja ja haluavat ~~kirjoittaa~~ lukea helpoimmalla mahdollisella kielellä.

Tänään kävin iltapäivällä hostäidin ja -siskon kanssa tutustumassa Cáceresin vanhoihin osiin, joista vanhimmat ovat muistaakseni keskiajalta, jostain 700-luvulta. Aurinko lämmitti ja hostsisko inisi, mutta mulla oli mahtavaa! Rakastan kaikkea keskiaikaista ja tuolla kulkiessa oikein tunsin, kuinka tuhat vuotta sitten sotilaat kopistelivat hevosillaan mukulakivikaduilla, nunnat ja munkit jököttivät luostareissaan ja aateliset pelkäsivät jo poistua kartanoidensa ovestakin. Tämä vanha Cáceres on hyvin säilynyt ja suuri alue, jossa on vieläkin asutusta ja kaksi toimivaa luostaria, muutama hotella ja monta kirkkoa. Tavallaan se oli hyvin samanlainen kuin Tallinnan vanhakaupunki.

Well hello or hola, as everybody says here! I've been here in Cáceres for a week now and my start has been just amazing, wonderful and awesome. My host family is really nice, I like especially both of my host sisters (9 and 16 years). When i first arrived at the airport of Madrid, i was a little bit worried about everything: my host family, my luggage, my language skills... but everything turned out to be just fine.

The first day was a little amazement for me. I was really in Spain, after a day of travelling, and right away i had to go to church :--D Later that day i met some of my host sister's friends too, and they were nice.

The spanish school system is... well... different! My class is science-oriented second class of bachillerato (high school) and my classmates are REALLY talkative and energetic, maybe too lively. It's a catholic private school and the teachers are more authoritive than in Finland, but maybe i'll get used to it.

In my free time i've gone shopping with my host sister (goodbye money!) and met some more friends and done jogging with them. Last night i also went out with some of my host sisters friends, and i'm going out with them today, too. I've also tried to figure out the places in this city and find some freetime activity for me, and i'm gonna join the local gym on Monday.

This place is really different from Inari. The temperatures are now really high, like +35 degrees, and the sun shines all the time. I just LOOOVE the sun, this is the right place for me. There grow palm trees and cacti in the gardens and parks and you can wear shorts and a top when you go out at 11 pm. But hey, i'll write more the next week, now i'm going out, hasta luego!

huviretkiä hukkateille

2011-09-28T21:20:00.001+03:00

Terveisiä täältä! Olen käynyt eilen ja tänään taas kaupungilla, ja onnistuin eksymään molempina päivinä, olen erittäin taitava ja ainakin suunnistustaitoinen nuori nainen, kyllä kyllä. Onneksi löysin itse perille myös molempien eksymisten jälkeen. Tämä kaupunki on onneksi eksyville ulkomaalaisille urpoille helppo tapaus, koska kun kiipeää korkealle, näkee aina puiston, joka on tämän minun "kodin" vieressä. Tänään tosin harhailin varmaan tunnin, mutta nautin joka hetkestä: otin kuvia, tarkkailin ihmisiä, nautin auringosta... pitääpä muistaa eksyä useammin!

pienoisia nämä käpyset täällä. tai sitte allekirjoittanut on oikeasti kääpiö

luulin, että näitä on vaan piirretyissä... :D

siinä teille! ja ei edes paistanut aurinko mittariin.

una turista sovituskopissa

janika! tossa on tän paikan moottoripyöräkauppa!

en tiedä, mistä tämä on, olin hukassa

persikkanektari huimat 33 senttiä, ai että piti miettiä ostanko vai enkö :D

Seikkailemisen lisäksi olen ollut koulussa ja käynyt kaupungilla myös hostperheen kanssa. Koulu on, noh, aikamoinen järkytys rauhaan ja järjestykseen tottuneelle suomalaiselle. Onneksi en itse ole kauhean kaavoihin kangistunut, koska jatkuvasti tulee esiin aivan outoja tilanteita. Esimerkiksi tänään luokassa yksi poika tuli sisälle, alkoi heitellä liidunpalasilla kaikkia ja kamppasi yhden toisen pojan takaapäin. Sitten se tarttui yhtä tyttöä selästä ja raahasi sitä koko käytävän pituudelta lattialla, niin että tytön valkoiset farkut varmasti muuttuivat harmaiksi. Nämä vaan naureskelee ja sanoo että sii es normal, odotahan perjantaita... Ja sanovat myös, että mua ei oteta vielä tohon mukaan, etten säikähdä, mutta että muutaman viikon päästä halailen toisia ja kamppaan ja tappelen kuten kaikki muutkin abit. Onneksi en joudu näkemään näiden yläastetta! Jos nämä on jo rauhoittuneet siitä paljon.

Mutta koulussa on paljon hyviäkin juttuja. Olen saanut kavereita, tai ehkä orastavia kavereita, ja nyt olenkin menossa kahden tytön kanssa lenkille. Tykkään! Toivottavasti en kuole nestehukkaan juoksennellessani kolmenkympin helteellä, no, en usko. Muutenkin täällä tekee mieli liikkua enemmän, koska ruoka on sellaista hiilihydraattipitoista ~~pullamössöä~~ leipää ja leivonnaisia.

Ikävä tulee aina aamulla, kun tajuan, että pitäisi taas lähteä kouluun ja istua siellä tajuamatta juuri mitään samalla kun naapuripenkin poika valuu mun puolelle koko ajan, koska se meinaa nukahtaa. Mutta loppujen lopuksi se poika, kuten kaikki muutkin, on ihan symppiksiä. Ja tiedänpähän nyt, mikä on suolahappo tai hemoglobiini tai valkoisen laatikon teoria espanjaksi! Osaan kemialliset merkit kohta paremmin espanjaksi kuin suomeksi, tosin siihen ei paljon vaadita.

Uh yksi inhottava asia sentään on tullut vastaan. Gazpacho! Älkää maistako, se on hirveää! Tai jos maistatte, ottakaa ihan poquitito eli pikkiriikkisen, yhhhyii urgh. Mutta tortilla ja churrot:) njamm!

Kysykää, kommentoikaa, whatever you like!

welcome to the jungle

2011-09-26T23:54:00.001+03:00

... eli espanjalaiseen kouluun ja arkeen! Huh, tahti on aika paljon reippaampi kuin Suomessa.

Tämä päivä on varmaan vaikein kaikille vaihtareille: eka päivä koulussa. Kaikki tuijottaa, kaikki haluaa puhua sulle, kaikki asiat pitää toistaa niin monta kertaa kuin on luokkakavereita. "Hei, mitä kuuluu, hauska tutustua, olen Sunna Suomesta, juu on siellä kylmä ja lunta, ai että puhun espanjaa, joo-o, kiitos kiitos, ai miksi olen Espanjassa? Aa tykkään tästä maasta ja kielestä. Joo-o, olen oppinut espanjaa yksin. Anteeksi, voitko toistaa, en tajunnut?"

Tuo litania toistuu ja toistuu, ehkä jossain vaiheessa kyllästyn siihen. Nyt yllätyn aina suun avatessani, että mitä mitä mitä, puhun espanjaa! Ja koko maailma ympärilläkin puhuu espanjaa! Olen kielen kanssa vähän kuin rajalla: tajuan melkein tarpeeksi, mutten ihan. Jos kukaan ei puhu suoraan mulle, tipun kärryiltä siitä mistä puhutaan, mutta jos mulle puhutaan, tajuan kyllä.

Mun luokka on bachillerato dos be de ciencias, eli tiedepainotteinen abiluokka. Siellä on ehkä vähän enemmän poikia kuin tyttöjä, koska aineina on lähinnä matikkaa, kemiaa, bilsaa, mantsaa ja fysiikkaa (jota en tosin itse opiskele, mulla on mantsaa). Kaikki on tosi kivoja, tai ainakin ne noin puolet luokasta joiden kanssa olen puhunut jotain. Varsinkin pari tyttöä ja pari poikaa olivat tosi mukavia mulle ja mentiin yhdessä syömään recreolla eli puolen tunnin tauolle joskus yhdeltätoista.

Vaikka ollaan abeja, meno luokassa on, no, eläimellinen :--D voisin tehdä koulupostauksen erikseen parin viikon päästä, kun ymmärrän enemmän missä mennään, nyt tämä on vaan tällanen tilannepäivitys.

Koulun jälkeen mulla ei ollut läksyjä kuin kemiasta yksi mahdoton monista joka on tekemättä vieläkin, joten otin kirjan ja kameran mukaan ja lähdin sellaiseen puistoon kuin Parque del Principe eli prinssinpuisto, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi. Tää mun perhe viettää siestaa, eli ne nukkuu ja kattoo telkkaria kolmesta kuuteen, mutta mulla ei huvita, joten voin käyttää sen ajan miten haluan, eli ulos siis! Siellä oli jotain 32 astetta ja ihan selkeä taivas, joten otin aurinkoa ja luin kirjaa puistonpenkillä. Tässä vähän parque del principeä.

palmujaaa!

oii rakastan!

bongaa lisko!

Illalla menin shoppailemaan vähäsen Julia-siskon ja sen parhaan kaverin Marian kanssa. Oltiin etsimässä mulle mekkoa ja korkkareita para la fiesta mutta mukaan tarttuikin farkut. Julia, jonka ei pitänyt ostaa mitään, osti kuitenkin vaikka jos mitä :D Menen kyllä ajan kanssa takaisin näihin kauppoihin, farkut maksaa täällä jotain 20, siis farkut eikä tregginssit ja koot on mulle sopivampia, Suomessa on aina liian isoja. Samoin ku neuleet maksaa jotain 10-15 euroa, Suomessa sellaiset on ainakin kaks kertaa enemmän.

Huomenna taas ~~eläintarhaan~~ kouluun, saapas nähdä olenko enää vähemmän eksoottinen olento silloin. Kaikki kyselee, että hei miksi sulla on ruskeat silmät, eikös suomalaiset olleetkaan blondeja. Mutta oikeasti toi koulu vaikuttaa tosi kivalta, ainoa mikä lukio on kellarikerroksessa ja siellä on ihan hirveän huono ilma eikä ilmastointia ollenkaan, kuvittele 35 asteen lämpö, suljettu tila ja 30 ihmistä hönkimässä sinne hiilidioksidia kolme tuntia ilman, että ovea tai ikkunaa avataan. Ihmekö tuo, jos kukaan ei keskity, se on ihan mahdotonta! Huomenna meinaan kanssa ostaa kuukausikortin salille, että saan jotain harrastusta. Soittotunnit on täällä nimittäin uskomattoman kalliita, ja sali on jotain 40 euroa kuussa, joten kokeilen jotain uutta:)

ekat 20 tuntia

2011-09-25T17:42:00.001+03:00

Tädää! Tältä näyttää lentokentän muumikaupassa, kyllä, kiviäkin kiinnostaa. Eilen heräsin jo ennen kuutta ja olin ihan niin innoissaan, että tärisin, menin vain sohvalle lukemaan ja odottelemaan, että loputkin heräisivät. Ivalossa sanoin perheelle heipat ja menin läpi turvatarkastuksesta ja käännyin katsomaan - NAPS, perhe oli poissa. Näkisin ne seuraavan kerran ensi vuonna. Silloin tuntui vähän ikävältä, mutta sen jälkeen (antakaa anteeksi :--D) en ole muistellutkaan ketään, on nimittäin aika paljon kaikkea uutta tehtävänä!

iltasanomat vaihtuu el paisiin eli muutos on vähä laadukkaampaan suuntaan...

Sitten se oli myöskin heippa Suomi! Tunsin ihan pelkkää voitonriemua, kun ajattelin, että hähähää, tarvii nähdä Suomi seuraavan kerran vasta ensi vuonna. Joo joo, oma maa mansikka, mutta kyllä sitä muitakin marjoja pitää maistaa...?

omnom! oonko ainoa joka rakastaa lentokoneruokaa?

ja jotkut vaan nukkuu kun maisemat on nämä

ja toiset väsyneenäki roikkuu hereillä vaikkei enää kannata...

son espanja!

Matkalla viereen ei sattunut kukaan espanjalainen, vaan aasialainen rouva. Muutenkin koko Helsinki-Vantaa oli ihan täynnä aasialaisia ja Madridiinkin oli matkalla pelkästään aasialaisia, ehkä viis espanjalaista ja muutama suomalainen. Oli ihan ihmeellistä ajatella, että kun seuraavan kerran olen maassa, olen Espanjassa ja jään sinne pitkäksi aikaa. Päässä pyöri kaikki Suomen jutut matikankokeista läksiäisiin, joten siis otin espanjankirjat esiin ja junttasin kaksi tuntia päähän espanjan kielioppia, kertasin joka ikisen verbimuodon ja sitten luin El Paisin, ja sitten yhtäkkiä tulikin tiedotus, että aloitetaan laskeutumisvalmistelut - espanjaksi!

Yhtäkkiä mun maailma olikin vaihtanut kieltä ja yritin vaihtaa siinä mukana. Löysin perheen tosi nopeasti ja lähdettiin köröttelemään autolla kohti Cáceresia. Se matka oli vähän kuin unesta, koska olin ihan väsynyt, kaikkialla oli vain pimeää ja välillä näkyi kaupunkeja tai ihania, valaistuja linnoja ja perhe puhui espanjaa.

Oli mulle ihan valtava yllätys, kuinka paljon ymmärrän ja osaan. Luulin, että saisin napattua muutaman sanan sieltä tai täältä, mutta siinä menikin niin päin, että ymmärrän melkein kaiken, vain muutama sana jää ymmärtämättä. Jos nämä puhuu muy de prisa eli ihan saakelin nopeaa niin sitten tipun kokonaan kärryiltä, mutta nytkin itse asiassa kattelen jotain leffaa joka on dubattu ja ihan hyvin olen perillä juonesta. Oma puhuminen on lähinnä vielä kysymyksiin vastaamista ja jotain kellonajan kysymistä ja hoen vale joka kohtaan, mutta silti on ihan ihmeellistä, miten nopeasti oon tottunut tähän, että puhun ja kuulen vain espanjaa.

mi cuarto!

"pikkusisko" Marga oli laittanu ilmotustaululle tollasen, ihana! <3

seinilläni on kanssa perhosia ja Margaa kiinnosti, tykkäänkö niistä:)

Oltiin Cáceresissa joskus Espanjan aikaan puoli yhdeltä, ja nukkumaan pääsin tortillan jälkeen joskus vähän yli yksi. Huh että väsytti!

Tänään olen syönyt jo churroja aamupalaksi (oijoijoi en pysty enää elämään ilman...) ja kävin espanjalaisessa jumalanpalveluksessa, koska tämä perhe on aika uskonnollinen. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus. Ai että pitäisi peittää olkapäät kirkossa? No ei todellakaan. Minisortsit ja hihaton toppi oli tosi yleinen yhdistelmä siellä tytöillä, ja siellä oikeasti oli nuoria, jotka rupattelivat saarnan aikana. Pappi oli karismaattinen ja tuntui, että se piti yhden miehen näytelmää saarnastuolissa. Ei ainakaan tylsää! En sano, että olisin tykännyt, mutta ainakin se oli kivempaa kuin suomalainen jumalanpalvelus. En silti ole tästä sen uskonnollisemmaksi muuttumassa.

Nyt kohta ulos Julia-siskon kavereiden kanssa, jeijj! Näillä on nyt siesta, vaikka kello on jo kohta kuusi. Muutenkin jos tuo mamá sanoo, että ruoka on kahdelta, se on puoli viideltä. Aikakäsitys on ehkä mulle sopivampi, enpähän ole enää ainoa hidastelija...

Besos!

P.S. Näille on kauhean vaikeaa ymmärtää, että olen suomalainen ja että puhun espanjaa. Ja että mulla ei ole vaaleat hiukset! Mummo on kysynyt vissiin 45862506 kertaa, miksei minulla ole siniset silmät ja blondi tukka. No ei nyt vaan satu olemaan :--D

i'm ready to leap i'm ready to live i'm ready to go

2011-09-22T18:14:00.000+03:00

Anteeksi, etten ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, on ollut niin kiire viikko, että pakko myöntää, etten vaan ole jaksanut. Siis en ole jaksanut montaa muutakaan asiaa tämän blogin lisäksi. Koko alkuviikon itkeskelin, kiukuttelin ja nukuin surkeasti, koska aika tuntui loppuvan ja kaikki asiat meinasivat räjähtää käsiin. Mulla oli 7 kurssia kesken ja muutenkin menin ihan ylikierroksilla. Itse asiassa meno alkoi muistuttaa viime vuoden kevättä, jolloin mulla oli ekan kerran elämässä sellanen tilanne, etten vaan ehdi enkä pysty kaikkea. Ihan hirveä stressi, mutta nyt asiat alkaa olla hoidossa. Enää on pakkaaminen ja yksi kurssikoe ja that's it, voin lähteä.

Jos vaan olisin tiennyt, miten paljon töitä mulle tulee kasautumaan tälle viikolle, olisin varmasti tehnyt kaikki esseet ja tehtävät paljon aikaisemmin. Huh. En oo ehtinyt edes olla innoissaan lähdöstä, kun olen stressannut aamusta iltaan läksyistä ja rokoteresepteistä ja kaikista mahdollisista papereista. Ensin ihmettelin, että onko tämä näin tuskaa ja vaikeeta, mutta ehkä parempi etten ehtinytkään intoilla, koska mikään ei ole jännempää kuin vain huomata, että asdasdasd lähtöön 2 tuntia, queee oon menossa lentokentälle.


tämä alkaa vaihtua...

...tähän! tai siis oikeestaan vaan tohon espanjaan, en mie tuota jaksa kauhean paljon lueskella. subjunktiivit lillukoot omissa kielioppiliemissään :--DD

Vielä pari viikkoa sitten aika meni tajuttoman hitaasti, mutta nyt se on mennyt niin nopeasti, etten usko. Mie lähen ylihuomenna! Lauantaina tähän aikaan oon just jossain Itämeren yläpuolella koneessa ja mun matka on alkanu. En vieläkään ymmärrä, mihin olen menossa, mutta ymmärrän sen kunnolla vasta siellä. Ja lähdönkin tajuan varmasti vasta Helsinki-Vantaalla, en ees Ivalossa. Ihan ku kaikki ex-vaihtarit sanoo, tämä aika menee tosi nopeasti, Taru ja Kalle ja kaikki, olette ihan oikeassa...

krhm VÄHÄN kesken

tuliaisia familialle:)

nyt saa jo hymyillä ei juma mun nenä näyttää tässä isolta...

Tällä viikolla monet on kyselleet koululla että jännittääkö, sellaisetkin joiden kanssa en juuri koskaan puhu. Kaverit milloin mököttää siitä, että epäreilua pääset lämpimään ja milloin on innoissaan munkin puolesta. Ite vastaan aina että ei jännitä, mutta tänään se vastaus muuttui. Koska nyt oikeasti oon alkanu odottaa. Se on sellanen leijuva tunne mahassa ja päässä ja kaikkialla, itse asiassa yks ope eilen sano toiselle opelle että "kato nyt, Sunnalla on jo jalat ilmassa, se on niin lähössä".

Pakkaamisen kanssa mulla on yks iso paha ongelma, eli en mitenkään saa laukkua edes neljäsosatäyteen! Yleensä valitetaan siitä, miten laukku ei riitä, no mulla asia on aivan toisin päin. En haluaisi ottaa ainoatakaan rumaa vaatetta mukaan, ja nyt näyttää siltä, ettei kaapissa mitään muuta olekaan. Eikä mulla ole edes mitään shortseja tai tällasta, eli siis de compras pitää heti ekana mennä - eikä tasan haittaa! Haluaisin ostaa vaatteita ja muuta sieltä mahollisimman paljon, ja eiköhän se onnistu, koska hostsisko kysyi eilen facebookissa, että mennäänhän heti sitten shoppailemaan, että päästään tutustumaan toisiimme... ehkä tällasesta inarilaisesta kirpparintonkijasta voi saada shopaholicin. Ei mulla ole mitään vaikeuksia shoppailla, en vaan ikinä pääse kaupunkiin tai muualle.

Jotenkin tuntuu, että tämä on ihan uusi luku minun elämässäni. (hohoo aloin heti kirjottaa kirjakielellä ko olen muka vakavissani). Tämän jälkeen asiat eivät tule pysymään samoina, ja tuo tulee olemaan valtava muutos, toivottavasti valtavan kiva muutos. En odota, että menen mihinkään paratiisiin, mutta kyllä minulla on tästä tosi odottava ja positiivinen tunne. Jos ei olisi, niin ehkä ei kannattaisi edes lähteä :---D

Nyt vielä pitää laskea kasa derivaattalaskuja, naputella äikänkurssi koneelle ja lähettää opelle, pakkailla ja muistaa joka ikinen vaihto- ja vakuutuspaperi ja sitten WOOO taitaa olla pakolliset jutut tässä sangen pohjoisessa EU-maassa tehty.

Lähtöbiisin nimessä pitää näköjään olla sana go :--D

ohmyfucking i'm going the day after tomorrow! the first days of this week were really hard for me because i was stressed (school, school :(( ) but now i'm packing my suitcase and fining out that it's gonna be nearly empty, yayy! that means a lot of shopping in spain, not bad at all...

i still have some maths exercises to do and some papers to find but now i really feel like i'm going, finally! i don't feel any sad or even normal when i'm looking for a missing pair of socks, i feel so excited and good and just perfect! at school my friends are asking me things like "are you nervous yet?" and even teachers pay attention to me and keep asking things about this exchange.

i'm going for real! only one exam and one hopefully amazing night with friends in Ivalo, and then i'm ready to leap ready to live ready to go as Brendon Urie would say.

the next post is very likely to be from Cáceres, see you then! hasta ~~siempre~~ luego Finlandia, no te voy a echar de menos!

vaatteita, woot?

2011-09-17T19:28:00.003+03:00

http://nelly.com/fi/libresse/52e8d668-b5cd-458f-859a-b3e9376f847f

Nii tuosta linkistä näkee minun krhm upean kollaasin, johon uhrasin jopa 10 minuuttia elämästäni.

Pitäisi olla tekemässä äikän ainetta eli 400 sanan runoanalyysiä jostain aivan tyhmästä, urposta ja turhasta runosta, jossa ei ole mitään järkeä "oi, uimme muovipallomeressä ja hengitämme pinnalla rikkihappoa", ja voisihan sitä espanjaakin lukea, mutta plääh, jumitan koneella ja tein jopa tonne Nellyn kisaan tollasen kollaasin, vaikken edes välitä vaatteista niin kauheasti. Jotenkin nyt vaan on alkanut jopa kiinnostaa pukeutuminen, apua, mihin pikku metsänpeikkoni katoaa?

Ehkä kirjotan huomenna enemmän vaikka pikkuhiljaa iskevästä lähtöinnostuksesta (KÄÄK 7 PÄIVÄÄ) ja vaikka jopa pakkausrumbasta, mutta nyt taitaa tuo runo käskeä minua. Vihaan sitä tunnetta, kun tietää, että jotain pitää tehdä, että jotakin on pitänyt tehdä jo monta kuukautta, muttei vaan saa aikaiseksi. Ihan kuin joku puristaisi jatkuvasti rengasta pään ympärille. Ei kovaa, mutta sen verran lujasti, että sen irtoaminen tuntuu helpottavalta ja ihanalta. Jospa saisin tänä viikonloppuna sen renkaan irti?

Käytän pakkaamisesta sanaa rumba, koska en tykkää raahata koko omaisuutta mukana ja partiolaisena osaan pakata kaiken tosi pieneen tilaan ja jättää oikeastaan melkein kaiken pois. Mutta mitä mun oikeasti pitää ottaa ja mitä jättää? Tarvinko nahkatakkia, verkkareita, suoristusrautaa, lakkaa (no sitä en ainakaan), kuinka monet farkut, entä huppari, korviksia, mitkä kaikki johdot, mitä kirjoja ja vakuutuspapereita ei ainakaan saa unohtaa.

Ajattelin näppästä viimiseksi laukkuni sisällöstä kuvan ja listata kaiken rojun, mitä sieltä löytyy, koska muuten en muista, mitä otin ja mitä en. Oikeesti en ees halua vielä pakata, on ihan hurjaa ajatella että tulen tänne vasta ensi vuonna takaisin ja kohta on viiminen lauantaisauna ja lauantai-ilta tälle vuodelle Suomessa.

Onko teillä yhtä kiireinen lauantai? Toivottavasti kenelläkään ei ainakaan ole tätä ah-niin-ihanaa runoanalyysi vaivana :--D

nälkäinen päivä

2011-09-15T19:57:00.000+03:00

Ei, tämä ei ole aivopesupostaus, vaikka haluaisinkin kirjoittaa poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitäni joka paikkaan (vaikka sähkökoppien seiniin tai alikulkutunneileihin, mutta taitaa olla tuo graffitien tekeminen laitonta, eikä täällä Inarissa kauhean montaa sähkökoppiakaan ole).

Olen White Trash Disease -nimisen blogin vakkarilukija, mutta Nata ei kyllä kaikilta osin ole roolimallini. Ei, en aio alkaa polttamaan enkä tatuoi itseeni muffinssin kuvaa. Mutta Nata kirjoitti tosi hyvän ja rehellisen postauksen Operaatio Nälkäpäivästä, ja suosittelen lukemaan sen. Nälkäpäiväkampanjahan pyörii 15.-17. syyskuuta ja kuka tahansa saa sujautella punaisiin, salmiakinmuotoisiin keräyslippaisiin rahaa. Tai sitten pakoilla matikanläksyjä tai muuta tylsää niin kuin mie ja lähteä kiertämään XXXXXXXL-kokoinen liivi yllä pitkin maita ja mantuja. Otin Ellen kanssa parin tunnin pestin ja kiersimme kylällä ja jees, tuli yllätyttyä ihmisten anteliaisuudesta. 12-vuotias pikkuveljen luokalla oleva poika jätti energiajuoman ostamatta ja antoi kaksieurosensa lippaaseen, ja mummeli antoi vitosen, vaikka sanoi, ettei omakaan eläke suuri ole.

Todella suuri kiitos kaikille osallistuville ja osallistuneille!

puoliksi lavastettu :--D oikeasti olin syömässä "vaan" hampparia, koska nälkäisenä ei jaksa kerätä rahaa - tuskin jaksaa tehdä mitään muutakaan.

Ja mihin ne rahat sitten menevät? 90 prosenttia jonkun suomalaisen pampun taskuun ja 10 jollekin afrikkalaiselle heimopäällikölle, joka ostaa sillä aseita ja säästää vielä omaan, mustaan mersuun? Ehei. Kysyin paikalliselta järjestäjältä, mikä on osuus, joka menee sinne, minne on tarkoituskin, eli Punaisen Ristin katastrofirahastoon. 98 prosenttia! Ja viime vuonna Suomessa kerättiin 2,5 miljoonaa euroa, joten aika reilusti sinne katastrofirahastoon sitten paukahti.

Katastrofeilla tarkoitetaan tuossa luonnonkatastrofeja, kuten esimerkiksi sitä Afrikansarven nälänhätää, tai maanjäristysten tai tulvien tai muiden mullistusten uhreksi joutuneita. Summalla autetaan kuulemma myös kotimaassa, eli ei-ulkomaista-niin-kiinnostunutkin voi hyvillä mielin tuikata kolikon punaiseen lippaaseen, sillä se saattaa mennä vaikkapa talonsa tulipalossa menettäneille ihmisille.

Aina, kun on joku kampanja käynnissä, haluaisin osallistua, mutta joka kerta se jotenkin unohtuu. Nytpä sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoittautuin vapaaehtoiseksi. Onhan tässä tietenkin mukana sellainen itsekäskin näkökulma, totta kai tuntuu hyvältä olla hyödyksi. Mitäpä olisin muuten tänään tehnyt pari tuntia? Istunut vain koneella ja naureskellut joillekin tyhmille kuville tai jutuille ja kuunnellut musiikkia, en takuulla läksyjä tai aineita, mitään sellaista, mitä olisi pitänyt.

Niin, ja paljonko sitä rahaa tuli? Noin viisikymppiä, luulisin. Onko se paljon? No jaa, yhdet farkut? Onko se vähän? No jaa, saa sillä 50 pakettia kaurahiutaleita.

PS (ei perussuomalaiset!) tj 9. 9! Se on yksnumeroinen numero rfgladlägjsdölkjhös fknö. juuri näin.

PPS Just ko olin saanu tän kirjotettua ja menin sähköpostiin nii sielä oli pitkä viesti mun hostmamálta!HELLYEA.

PPPS niin ei toki unoheta sitä hyvää musiikkia lopusta, en sentäs jaksa tehä postausta, jossa paasaan vaan hyväntekeväisyydestä.

ALLE 2 viikkoa

2011-09-12T21:05:00.000+03:00

argh ensin pitää valittaa, että tuo kuvien lataussysteemi on huonontunut valtavasti sen jälkeen kun blogger otti käyttöön uuden liittymän, ennen meni monta ihan naps vain, mutta nyt noiden kuvien kanssa saa tapella ja juonia ja olla ovela, että saa edes nämä viisi (turhaa) näkyville.

kiitos, kun olet oikein päin. ah ihanaa khm.

huom kättä en omista mie

Eli siis, tämä loogisesti etenevä tarina menee selkeästi kuin historian esseevastaus. Eli ensimmäisenä on lentolippu, jota hiplailen jatkuvasti ja haaveilen siitä päivästä, kun saan tassutella se kouransilmässä check iniin. Seuraavaksi näette matikanvihon, joka on liian tyhjä, koska siitä seuraavassa kuvassa on espanjankirja, jota plärään, vaikka oikea homma on matikassa ja muissa koulujutuissa, ei vatsahaavan opettelemisessa espanjaksi. Ja juu, viimeisenä on Sunna, joka leikkii ampuvansa itseään päähän, koska se tietää keskittyvänsä vääriin asioihin, mutta keskittyy silti!

Hähää, no, tuskin mie kuolen, jos mulla jää joku äikänkurssi roikkumaan. Ei elämä lopu kymppirivin katkeamisesta toikkarissa, se mun pitäisi vihdoin ja viimein oppia. Ei kaikkea voi selittää vain sillä, että on perfektionisti. RELAX - sitä hoen toisille, mutta pitäisi kai itsellekin!

On tämä Suomi muuten jännä maa. Ettoren kokemuksista ja uuden löytämisestä ymmärrän, että tämäkin voi olla eksoottista - ja hemmetti, onhan se! Ajatella, me kökötetään sata-asteisessa kuumassa kopissa ja hypätään sieltä sitten kymmenasteiseen järveen pikkuisessa kylässä, jossa kukaan ei näe, vaikka uisi alasti! Ja kun tulee koulusta, voi oikaista metsän kautta, jolloin ympärillä on vain erään italialaisherran mukaan "trees trees trees and trees". Ja se ilmainen kouluruoka, noh, onhan se hieno asia, jos sitä pystyy syömään.

Mie se kyllä pystyn, mutta joku, joka on tottunut herkkupizzaan ja muuhun liian hyvään, niin ehkäpä ei.

huomenna saan veljen (?)

2011-09-09T20:59:00.000+03:00

Huu, Ettore tulee huomenna ja täällä ollaan laitettu huoneita sellaiseen järjestykseen, että yksi kohta 17-vuotias italialainen häiskä mahtuu taloon myös. Tosin pahimpaan eli mun vaatekaappiin en ole vielä uskaltanut koskea. Mun pitäis tyhjentää se ennen lähtöä; ottaa muutamat rytkyt mukaan ja survoa loput johonkin laatikkoon, että sille kaapille tulee parempaa käyttöä. Tuntuu ihan hassulta raivata itsensä muutamaksi kuukaudeksi ulos tästä talosta, eihän musta muistuta kohta enää mikään :---D

Olen innoissaan Ettoren tulosta! Oikeasti, se on niin jännää. Saan ehkä hyvän kaverin, mutta ei silläkään ole niin väliä. Ajattelen sitä Ettoren kannalta - kuinka mahtavaa sillä on tulla uuteen paikkaan, uusien ihmisten ja maisemien keskellä ja vieraaseen kieleen. Alan itsekin nähdä Inarin eri lailla kuin ennen, ulkopuolisen silmin, ja kaunistahan täällä on. Siltä kantilta tuntuu vaikealta lähteä, että minulle tämä luonto ja nämä maisemat ovat tavallaan sielunmaisemaa (kuulostaapa tunteelliselta), mutta tunnen olevani täällä kotonani, ja kivellä istuskellessa ja järveä katsellessa ei voisi tuntea olevansa enemmän oikeassa paikassa, siellä minne kuuluu. En aio jäädä tänne, mutta tämä paikka jää minuun.

Hei ja kiitos blogger, oot tosi hyvä laittamaan nämä kuvat täysin epäjärjestykseen. Tule opettamaan mulle todennäköisyyslaskentaa, en ole oikein kärryillä noista menetelmistäsi.

Kuten kuvasta näkyy, kävin Ellen kanssa tyhjentämässä naapurin vattupuskat. Ihan luvan kanssa, en ole ees sen verran badass että viittisen tehä tällasta ilman lupaa. Nyt opettelen soittelemaan Californicationia joka on aivan ihana biisi ja välttelen tehokkaasti saamenaineen kirjoittamista. Tein sellaisen jo eilen, onko ne ihan loppumaton luonnonvara! Tekis kauheasti mieli lukea espanjaa, mutta ei ehi ja meen sekasin kaikkien näiden kielien kanssa ja alan kuitenki selittää saameksi tai saksaksi Espanjassa. Naah wotevö.

Ihan uskomaton ajatus, että huomenna tähän aikaan Ettore on jo meillä ja me yritetään houkutella sitä saunaan. Se on ihan väsyny ja innoissaan. Mie ainaki olisin.

p.s mulla on havaittavissa vaikeita ulkonäöstä kiinnostumisen merkkejä. tämä ei ole Sunnaa. Sunnaa ei kiinnosta miten hiukset on aamulla tai mitä vaatteita sillä on päällä. Tai entistä Sunnaa ei kiinnostanu, tätä uutta näköjään ei muu kiinnostakaan. oon vertaillu jotain keväällä otettuja kuvia ja nyt tänään otettuja itestä ja huh, näytän oikeasti vähän vanhemmalta (vihdoin ja viimein. ja nyt näytän siis ehkä 15-vuotiaalta, kun keväällä olisin ihan kevyesti mennyt seiskaluokkalaisesta) jee en olekaan babyface forever.

toukokuu 2011 :--D

tänään

thing i wont be missing

2011-09-06T18:22:00.000+03:00

A big amount of the exchange students make a post telling what they are missing from their home country, but i cant do it yet as i'm still in Finland. Here i motivate myself and tell some things i wont miss, some things i really want to get rid of for a while! I'm sure i'm gonna miss some certain things like sauna, i just cant go to shower without sauna, i would freeze and brrrh i really don't know how i'm supposed to live many months without sauna. well actually that's a really small price of going to spain for 3,5 months - and for free.

Winter

Absolutely biggest issue for me! I really really dont like winter. Okay, the sceneries are amazing and the middle-winter sky full of unnatural colors is nice, but the coldiness and dark, not. I just simply think i'm not made to stand the winters of Inari. For me it's surviving, not nice living, because i get cold very easily though i have a woolly sweater and two pants and a winter coat and everything on, and the all-day round darkness makes me feel tired and sad. During the dark months i miss the sun more thatn anything.

In Cáceres there shouldn't be any problems with the temperature for me. When they say it's cold i say it's summer temperature for me :--D

Long way to school

06.26 wake up! eat quickly and then ride your bike to the bus stop whether it rains cats and dogs or not! then sitting (sleeping) in the bus for half an hour and then, finally, after 1,5 hours, you are at school... i hate sitting in the bus, i'd prefer walking to school, but when the distance is about 40 kilometres, it's impossible. In Cáceres my way to school will be less than 100 metres, yesss! The distances are too long in Lapland, Ettore will see it soon!

Really shy people

I know, i know, there are shy people all over the world, but the truth is that there are extremely many of them (us?) in Finland? I feel bad every time there comes an uncomfortable silence in a conversation and then i try to fill it with something stupid just to avoid the silence. I actually have nothing against shyness, i just hate being the chatting part when talking with somebody. I hope that in Spain i would be the one people think is shy :--D

Pre-packed food

I often wonder what all those e-code things do to our body. They can't be healthy, and in Finnish pre-packed food there are really much of them! I know they don't sell those microwave pizzas and spinach-pancakes in Spain, and that's just good, because i eat them far too much.

This small village

I've always wanted to live in a city. Inari is too small - everybody knows everybody and there is nothing to do, only few hobbies and pastimes and how could i describe this, this place is too small for me. I like crowds and streets full of people, it's more lively. It's too quiet here, sometimes i feel like i live in a cemetery! Inari is safe, but boring.

eikö kukaan tiedä, mikä klonkku on englanniksi?

2011-09-04T11:46:00.002+03:00

Alle kolme viikkoaa, dadadam! Tämän viikonlopun ohjelmaan on kuulunut matikantehtävien rustaamista, äikän novellianalyysiä, ruotsin epäsäännöllisiä ja vahvoja verbejä... ai, tylsää? Yllättävää, kappas. Olen sentään käynyt kans järvellä soutamassa verkkoja, ja sen jälkeen jopa ruotsin s-passiivi tuntui kivalta, koska sen tankkaamisesta ei sentään saa käsilihaksia jumiin pitkäksi aikaa :--D

No joo, koulusta puhuminen on tylsää. Mutta vaikka vanhempien kanssa tuntuu vaikealta puhua mistään muusta vaihtoon liittyvästä, koska niillä ei ole samaa innostusta aiheeseen ja tuntuu, että vain hehkutan ja toiset kyllästyvät kuuntelemaan. Ärsyttävä vaihe, kun ei vielä tarvi pakata eikä etsiä kuumeisesti vakuutuspapereita tai rokotuskortteja, vielä ei ole kiire kenelläkään tai millään muulla - paitsi mulla. Aina kun katon kelloa, ajattelen että "hitsi 20 päivän päästä tähän aikaan olen lentokoneessa/Madridissa/Helsingissä" ja päivät senkun vähenee.

Haluttaisi ihan hirveästi lukea espanjaa, mutta ei vaan ole aikaa. Tai siis aikaa on, mutta teen jo niin paljon opiskelujuttuja, että näiden normikurssien plus itsenäisten lisäksi ei jotenkin vaan viitsi opiskella jotain ylimääräistä, niin mielenkiintoista kuin se on. Sellainen perfektionisti jankuttaa, että lue tyttö lue, mutta toisaalta haluan ottaa rennosti edes jonkin suhteen. Eli siis jökötän koneella, käyn lenkillä ja rupean pelaamaan Simssiä :D yritin kanssa yhtenä päivänä piirtää, mutta Dave Grohlista tuli pelottava.

Wää sori ettei ole kuvia, kamera on Inarissa ja siitä on akku loppu. Ehkä tungen tähän kuviksi jotain taas jotain Fat Freddy's Cateja ja leikitään että ne on kivoja ja hienoja. Blogin pitäminen on turhaa tässä vaiheessa, haluan jo lähteääääääääää!
Mulla on vissiin liikaa vapaa-aikaa, kun luen "totaalikieltäytyjän opasta" vaikka en ole edes poika eli en voi armeijan välttämisestä vankilaan joutua, hassu juttu. Harmi kun en ole poika, olisihan se en-nyt-tiedä-mahtavaa-mutta-kuitenkin-mahtavaa istua vankilassa sen takia, että haluaa edistää omalta osaltaan rauhaa maailmassa. Reilu maa tämä Suomi. Mutta tyttöpasifisteilla ei ole merkitystä!

yksi järkevä postaus, taas kerran

2011-09-01T18:29:00.000+03:00

~~fuck this shit i'm gonna go and listen to brendon urie 24/7~~

buhuu tuo ääni ja tuo mies ja nuo lasit ja se että spencer soittaa tamburiinia paremmin ku brendon kitaraa.

Ei auta, pakko ne kurssit on tehdä. Tämä on vinkumista vol ääretön, ja tiedän, että mun pitää toimettua, en vaan saa aikaan. Onko olemassa joku sellainen luonnonlaki, että itsenäinen työskentely=ei tehdä mitään?

Sain tänään tietää mihin aikaan lentelen Euroopan ilmatilassa, milloin minkäkin maan. Hurjaa! Ja tajusin, että kolme viikkoa on 21 päivää eikä 18, en tiedä millä logiikalla oon luullu koko kesän että viikossa on kuus päivää. Huono logiikka, huonompi logiikka, Sunnan logiikka.

Ivalo-Helsinki jotain-15.15 (huomaa taas kuinka hyvin otan asioista selvää)
Helsinki-Madrid 17.00-20.25 ESP

Ja lähden tässä kuussa. Hostsisko yritti lähettää kuvia mun sähköpostiin, mutten saanu niitä:(( siinä oli kuvia perheestä ja talosta ja kotihuudeista ja tällasista, eli halu nähdä ne kuvat on melkoisen suuri. Mihinhän päin bittiavaruutta ne on menneet? Mie niin haluaisin nähdä ne, oho, taisin sanoa sen jo.

Nyt alan ymmärtää, että olen täältä oikeasti kuukausia poissa. Ehkä parempi, etten tajuaisi sitä ollenkaan. Se on ihan yksinkertainen juttu, mutta mulle se vaan ei oikein nappaa. Ihmiset pelkää tuntematonta. Vieraaseen maahan, outoon kouluun ja uuten perheeseen loppuvuodeksi lähteminen on tuntematonta without any doubt. Eli jos ajattelen asiaa liikaa, alkaa hermostuttaa ja huolestuttaa. Saanko sieltä sittenkään kavereita? Onko mulla ja toisilla yhtään yhteistä kieltä? Jos tulee ikävä tänne (epäilen!)?

Eli ei kannata ajatella, noudatan vaan sitä metodia mitä jossain huvipuistossakin, eli tekee ennen kuin ajattelee tai murehtii, kyytiin vaan vaikka silmät kiinni. Oon niin tylsä ihminen, että on melkein pakollista, että teen joskus jotain uutta ja jännittävää.Tosin yhdessä jutussa olen taas juuttunut jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, kuuntelen taas vanhaa Nightwishiä ja mietin, että miten joskus saatoin ajatella, että Anette on parempi kuin Tarja. En halua ottaa enää kantaa näiden kahden leidin kiistaan, joten Marco on paras (Y)!

Vaikka musiikki on näin epäiloista ja epäduracellpupumaista, niin mie en ole! Nyt oon niin onnellinen kuin vaan voi, lähden tässä kuussa!

Ihan offina kysymys, mutta mikä on Klonkku englanniksi? :--DD oon unohtanu sen!

ziisus.

2011-08-30T17:43:00.000+03:00

25 päivää. Ei, ette näe sitä tosta palkista, joten mun on ihan pakko ilmoittaa, montako päivää jälellä. 25 tulee siitä, kun 5+5+5+5+5 eli se on ihan uskomattoman vähän. Ja sanomattakin on selvää, että ne kaikki itsenäiset kurssit on vielä kesken, koska minullahan ei ole yhtään vapaa-aikaa ~~muuta olekaan~~ ja liian täysi lukujärjestys ~~23 viikkotuntia krhm~~. Nyt mulla on sentään jotain inspiraatiota ryhtyä tekemään niitä, koska juuri äsken analysoin tämän homman palasiksi eli purin luvun 25 pienempiin osiin ja niistä tuli liian pieniä ja liian vähän. Eli että aika loppuu! Saan toimeksi vain, jos on kiire, ja mitä kiireempi, sen parempi.

Huomenna on aika hyvä päivä. Paras itse asiassa. Ensin tunti englantia ja sitten nuorisovaltuuston kokous. Hmm, helppoako? Joo-o, on se. Jos olisin sanonut vuotta nuoremmalle itselleni, että tällaisia päiviä on olemassa, olisin nauranut ihan täysillä itselleni.

Leikin Ellen järkkärillä ja yritän tehdä siedätyshoitoa itselleni, että tottuisin noihin mustiin hiuksiin. Pyh, mitä höpötän, en totu vaan rakastun! Tässä vaan on se paha vaara, että pipot, musta ja ruutupaidat meinaa jäädä minun vaatekaappiin, vaikka alun perin ne eivät sinne kuulu.

Olen superlaiska ja vaikka haluaisin kirjoittaa, kirjoitan vaan blogia ja yhtä saippuaoopperahömppää, joka on melkein liian tyhmä mainittavaksi. Ja sitten tietenkin äikän hianoa tehtävää rustata runoja ja jotain kouluaineita. Oikeasti haluaisin kirjoittaa jonkun pitkän jutun loppuun asti, mutta ei ole ikinä aikaa. Tai ehkä vaan keksin tekosyitä? Sitten, kun tulen takaisin Espanjasta, mulla on luultavasti sellaset 50 tekstinpätkää siitä, miltä tuntuu olla yksin vieraassa paikassa. Nyt mulla on aika kattava kokoelma odottamisesta ja turhautumisesta. Ehkä ne on enemmän ajatuksia, ei runoja.

Voisin tehdä nyt jotain kehittävää, kuten mennä laittamaan ruokaa tai vaikka edes kirjoittaa enkun tiivistelmän, mutta kun kattelen vanhoja youtuben helmiä gerard waysta, niin eihän siinä auta mikään. Ja jos en siitä herrasta, niin sitten kuuntelen Pendulumin In Silicoa ja yritän löytää kajarit, jotka suostuis toistamaan bassot ilman, että särisee.

Trying to do final school thing before going to Spain - usch, i'm lying, they are not final, actually i gotta do a lot of things before i go, more than a lot, too much i say! for the whole summer i have thought like "oh i'll do them later" and here i am, doing them MUCH later. luckily my timetable is really loose and i have time to write all those damn essays and poems. According to writing poems i have - again - started thinking about writing. My head is full of stories and just sentences and i want to write, but i can write only in the evening and because the alarm rings so early, i can't be up when i should write. school life isnt good for the ones who think too much about themselves :--DD

and yeah, when i should be writing about the structure of a short story, i'm just watching stupid videos on youtube. sooo normal.

sunnuntai jollaisia ei tule ikävä

2011-08-28T11:59:00.000+03:00

Eilen en näyttänyt räkäiseltä variksenpelättimeltä. Tänään näytän ja mulla on chiquitapipo päässä koska sisällä on kylmä. Tai sitten mulla on kuumetta. Anyways joku hyvä tekosyy olla koko päivä peiton alla datistelemassa.

Ulkona on erittäin piristävä ja mieltänostattavan näköinen päivä. Kylmä CHECK, sataa CHECK, harmaata CHECK. No ei ainakaan harmita, että olen kipeänä.

Telkkarista tulee Aqui no hay quien viva ja oon niin ilonen, että ymmärrän jo ison osan ilman että katon kuvaa. Koska en jaksa raahata itteäni siis sohvalle vaan oon keittiönpöydän ääressä tyhjentämässä kaappeja turhasta herkkulastista. Elle nauraa olkkarissa.

Suklaa loppui.

Tämä valheellisesti iloisenvärinen jengi aikoo pitää mut työn touhussa koko päivän. Aijai tyhmintä on että tykkään kyllä noista kahdesta vasemmanpuolimmaisesta. Ruotsista siksi että siitä on vaan yksi kappale jäljellä ja noo saksa vaan on kivaa.

Eipä tässä kauheesti asiaa ole, kuten ei ennenkään, 27 päivää vielä! Olen ottanut uuden asenteen noiden koulujuttujen kanssa, koska jos en hoida itsenäisiä kursseja ajoissa, mun koko pitkä matikka kus- siis epäonnistuu ja pahimman kauhuskenaarion (:--DD) mukaan istun lukion penkillä vielä kahden vuoden päästä pelkästään, että pääsen matikasta läpi. Eli nyt laskimet tanassa sotaan derivaattaa vastaan!

hyviä blogeja?

2011-08-26T15:42:00.000+03:00

Kalliit ystäväis- ai niin, tuota sanaparia pitää välttää erään nimeltämainitsemattoman riparin takia. No, mahtavat tyypit sitten! Te luette blogeja (oletettavasti). Ja te olette mahtavia (sanoin sen jo kerran). Mutta mitä blogeja luette? Mun lista vaan lyhenee ja lyhenee, koska kaikki vaihtarit palaa takaisin Suomeen tai vanhoja poistetaan. Tai unohdetaan päivittää.

elävänä kiitos, kuolleet bloggarit on aika tylsiä

Haluaisin sellaista luettavaa, jossa on lukemista kuvien lisäksi, en siis pelkkiä kuvablogeja, ja sellaisen, jonka postaustahti ei ole yhtä hidas kuin minä syömään. Ja mie olen siinä siis tosi hidas. Joten jos tiedät upean/rockin/matkailevaisen/hyvän kirjoittajan, ilmiannathan hänet? Kiitos jo etukäteen, koska mie tosissaan toivon löytäväni jotain huisia tämän ansiosta.

Olen pari päivää vaan imeskelly kurkkupastilleja ja syöny suklaata sohvannurkassa, ja flunssa alkaa jo hellittää. Kivasti viikonlopuksi, miten mulla käy aina hyvä tuuri? Luin tänään espanjaa aika paljon, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ja hoksasin, että osaan sittenkin imperfektin ja nämä menneet aikamuodot ihan ookoosti, vaikka ne epäsäännölliset kyllä keksinkin ihan omasta päästä. Ja eka itsenäinen kurssi alkaa olla finito! Oon niin ylpeä itsestäni, vaikka sen olisi pitänyt olla valmis jo kaksi viikkoa sitten.

29 päivää, vaikka sen tosta keltasesta palkista näkeekin, niin pakkohan se on hehkuttaa, kun meni taas yksi kymmenluku rikki.

Hey you awesome people! I bet you're wonderful, and i bet you read wonderful blogs as well. So could you give me a link of a gorgeous blog, i desperately need something good to read :--D My flu seems to be over now, i'm gonna be allright this weekend, i love my good luck. I studied a little spanish today because i wasn't at school.

and yess less than 30 days left, i feel like i really really want to go!

welcome to the black parade

2011-08-25T16:12:00.001+03:00

virossa kesällä

tiistaina

Mitä tykkäätte tästä sävystä, jonka nimi on luonnollinen tumma ruskea? Siis no joo, mustana se on erinomainen, mutta ruskeaa se ei - pah - ole koskaan tainnut nähdäkään. Näytän kalpealta kuin haamu, vaikka olen edelleen ruskettunut tättärällää se vaan ei enää erotu. Plus näin näistä hiuksista jo painajaisiakin yhtenä yönä! Sekoitun yläasteen angstiteineihin. Hyviä puolia? Nämä on ihanat. Vaikken varmaan tätä väriä kauaa jaksa, vahinko kun oli.

Kurkkukivun ja kuumeen lisäksi pää on pyörällä muustakin. Alle kuukausi! Ei tämä mikään loppusuora ole, mutta ehkä viimeinen kierros. Matkalaukku sysättiin tänään varastoon, koska se vei vaatehuoneesta liikaa tilaa, ja espanjankirjan olen avannut viimeksi pidemmäksi aikaa ehkä ennen kesälomaa. Nyt kyllä houkuttelis taas. Haluaisin osata sellasta kunnollista, sujuvaa espanjaa, jolla pärjäisin vaikka yliopistossa muutaman vuoden päästä.

Neljä viikkoa on oikeasti lyhyt aika, ja ihan varmasti se loppuu kesken, ainakin jos puhutaan niistä itsenäisesti suoritettavista kursseista... Koulussa on kivaa, koska mulla on helppo jakso (23 viikkotuntia) ja kaikki lemppariaineita paitsi matikka, joka sekin menettelee. Opettajat kyselee kahta juttua "Milloin sinä Sunna nyt sitten lähdet?" ja "Sinultahan taitaa jäädä Vanhat väliin?". Kaverit kadehtii sitä, että pääsen pois talvesta tai teeskentelee ainakin.

Menen juomaan 65249709 kupillista teetä med Mynthon-pastillit, että mie muuten vihaan niitä. Mieluummin kurkkukipu kuin mintun maku suussa :--D

Tried to dye my hair darker. Result: blackest black! One friend of mine said she was worried about me and i asked why. Then i thought about it myself and realized what she was worried about.

Black hair CHECK
Black jeans CHECK
Black leather jacket CHECK
Band t-shirts CHECK
Favorite band MCR ( not emo, just rock) CHECK CHECK CHECK <3
Plays in a band CHECK
Loves writing CHECK
Likes fantasy and scifi books CHECK

Well i'm still that good girl that gets good grades at school and never does anything wrong, nothing to worry about my friend you-know-who.

30 days to go!